Alkoholin lopettamisen hyödyt

Isojen elämänmuutosten keskellä on ajoittain 
hyvä pysähtyä ja tarkastella jo kuljettua
matkaa.

Alkoholin käytön lopettamisesta on seurannut minulle valtavasti erilaisia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia hyötyjä, joista suuriosa on tullut minulle positiivisena yllätyksenä. En tiennyt lopettaessani, miten kokonaisvaltaisen muutoksen alkoholittomuus minussa käynnistäisi. Nykyisin pidän oikeastaan hyvin yllättävänä sitä, miten niinkin yksinkertaiselta tuntuvan asian toteuttaminen kuin olla juomatta alkoholia, on tuonut elämääni niin paljon uutta. Voisin nimittäin sanoa yhtään liioittelematta, että koko elämäni on alkoholittomuuden myötä muuttunut.

Muistutan myös, että olen alkoholin käytön lopettamisen ohella ollut työuupumuksesta aiheutuneessa toipumisprosessissa, jonka seuranneista positiivisista muutoksista olen kirjoittanut täällä. En voi siten täydellä varmuudella eritellä, mikä asia on seurausta mistäkin. Tekemäni listaus alkoholin lopettamisen hyödyistä perustuu omaan arviooni ja kokemuksiini — on hyvin mahdollista, että toisella henkilöllä lopettamisessa korostuisivat toisenlaiset asiat. Listaamani asiat eivät myöskään ole tärkeysjärjestyksessä enkä ole lääkäri tai biologi, joten listauksestani uupuu esimerkiksi tärkeät solutason tai aivotoiminnan muutokset, joita alkoholin käytön lopettamisesta luonnollisesti myös seuraa.

✤ Mielialani on tasaantunut

Alkoholittomuuden myötä minulla ei ole enää krapuloita tai morkkiksia, mitkä pahenivat vuosi vuodelta ja aiheuttivat minulle psyykkistä huonovointisuutta. En enää tieten tahtoen itseaiheuta minulle kerta viikkoon tapahtuvaa masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, olotiloja, joista toipuminen saattoi viedä useita päiviä. Toki minulla edelleen voi olla huonoja päiviä, mutta ne menevät nopeammin ohitse ja tuntuvat helpommin hallittavilta. Ylipäänsä olen mieleltäni tasaisempi eivätkä aivokemiani enää heilahtele yhtään niin holtittomasti, mitä alkoholin sävyttäminä aikoina.

✤ En häpeä itseäni ja itseluottamukseni on parantunut

En enää lääkitse häpeääni alkoholilla eikä minun tarvitse hävetä itseäni, sanomisiani ja tekemisiäni alkoholin aiheuttamien toilailujen takia. Viihdyn paremmin omissa nahoissani, eikä häpeä ole enää se, minkä ympärille olemukseni ja tekemiseni ovat kietoutuneet. Häpeän on päinvastoin korvannut terve ylpeys: olen ylpeä itsestäni. Olen ylpeä siitä, että olen onnistunut lopettamisessa ja siitä, minkälainen minusta on tämän myötä kehkeytynyt. Tästä on seurannut parempi minäpystyvyyden tunne, jolla on ollut suora vaikutus itseluottamukseeni.

✤ Tunnen itseni paremmin

Käsitykseni itsestäni vastaavat nykyisin 
paremmin sitä, kuka olen.

Lopettamisen myötä olen päässyt tutustumaan autenttiseen itseeni ja siihen, kuka minä olen. En ole enää yhtä kuin känniminäni, joka oli vallassaan viikoittain, vaan olen nykyisin aidosti oma itseni. Alkoholi ei enää sumenna tai voimista luonteenpiirteitäni, ja käytöstäni ohjaa päihdyttävän aineen sijasta oma halu. Lopettamisen myötä olen päässyt tutustumaan omiin piilossakin olleisiin piirteisiin, joita olen alkoholilla yrittänyt häivyttää. Olen esimerkiksi havainnut olevani äärimmäisen herkkä ja asioihin intohimoisesti suhtautuva – piirteitä, joita tätä nykyä arvostan aivan eri tavalla ja, joihin tiedän alkoholin sopivan varsin huonosti.

✤ Itsesääli on korvautunut itsemyötätunnolla

Elämässä tulee väistämättä eteen haasteita ja vaikeita tilanteita, mutta nykyisin tiedän selviytyväni niistä ilman alkoholista saatavaa tukea. Alkoholi ei tosiasiassa tarjoa aitoa tukea tai ratkaisuja ongelmiin, vaan lähinnä syventää niitä entisestään. Se saa käyttäjänsä uhriutumaan ja vellomaan itsesäälissä ilman aktiivista toimijuutta. Lopettaminen onkin tuonut elämääni rutkasti armollisuutta ja myötätuntoa itseäni ja muita kohtaan. Suhtaudun menneisiin kokemuksina ja ymmärrän paremmin niitä tekijöitä, miksi mitäkin on tapahtunut. Enää en samalla tavalla sääli itseäni vaan suhtaudun tilanteisiin realistisemmin ja ymmärrän, milloin minun on asioihin mahdollista vaikuttaa ja milloin ei.

✤ Olen läsnä hetkessä

Koska en enää ole alkoholin vaikutuksen alaisena, elän jatkuvasta paremmin tässä hetkessä. Elämäni ei enää pyöri vain viikonloppujen ympärillä, eikä mielessäni ole vain tulevat tapahtumat, jolloin saisi alkoholia. Minulla ei ole enää tarvetta viedä itseäni pois tästä hetkestä päihtymisen avulla. Läsnäolon voimistuminen on saanut minut myös arvostamaan pieniä, arkisia asioita aikaisempaa enemmän. Tällä on ollut positiivinen vaikutuksensa myös keskittymiskykyyni ja vuorovaikutustilanteisiin.

✤ Olen sosiaalisempi

Alkoholin taakse jättäessäni pelkäsin nimenomaan sitä, että jäisin yksin ja minusta tulisi sosiaalisissa tilanteissa kiusallinen ja syrjään vetäytyvä. Alkoholittomuuden myötä on kuitenkin käynyt päinvastoin, sillä enää en tarvitse alkoholia ollakseni sosiaalisempi. En hae helpotusta lasillisesta, vaan menen tilanteisiin rohkeasti omana itsenäni. Minusta onkin tullut sosiaalisesti rohkeampi ja sen sijaan, että olisin sosiaalinen vain silloin kuin juon, olen sitä jatkuvasti. Hyväksyn myös paremmin omat sosiaalisuuteni rajani enkä yritä pusertaa minua muottiin, joka ei tunnu hyvältä.

✤ En välitä mitä muut minusta ajattelevat

Alkoholittomuus on antanut minulle edellä kuvattujen kaltaisesti muun muassa rohkeutta, armollisuutta ja itsevarmuutta. Tästä on seurannut, etten oikeastaan enää juurikaan välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. En hae ulkoista validaatiota muilta, vaan minulle on tärkeämpää hyväksyä itse itseni juuri sellaisena kuin olen. Muutos aikaisempaan on suuri, sillä alkoholinkäyttöäni ohjasi nimenomaan tarve kuulua porukkaan ja hyväksynnän saaminen muilta.

✤ Ympäröin itseni laadukkaammilla ihmissuhteilla

Tästä olen hiljattain kirjoittanut oman postauksen. Alkoholittomuuden myötä ihmissuhteeni vähenivät määrällisesti, mutta paranivat laadullisesti. Minulta katkesi suhteita, jotka olivat perustuneet alkoholinkäytön ympärille eikä näillä ollut enää tulevaisuutta lopettamiseni myötä. Olen kiitollinen siitä, että jäljelle jääneet suhteet ovat entisestään syventyneet ja muovautuneet muutosten mukana entistä mielekkäämmiksi. Koska käytin alkoholia pitkälti turruttajana, minun on ollut myös keskeistä opetella luottamaan ja turvautumaan muihin. Panostankin tätä nykyä suhteiden vastavuoroisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen sekä olen aikaisempaa avoimempi solmimaan myös uusia elämävaiheeseen soveltuvia ihmissuhteita.

✤ Ajantaju on muuttunut

Toisin kuin aikaisemmin, minulla ei enää toistuvasti mene muisti eikä minulla kulu sunnuntait sängyn pohjalla. Elämäni ei pyöri enää viikonloppujen ympärillä ja olenkin kirjaimellisesti saanut lisää aikaa käytettäväkseni. Minulla on myös enemmän perspektiiviä ajankulusta ja hahmotan paremmin, minkälainen aikaväli esimerkiksi kuukausi tai vuosi on. Tästä on seurannut se, että pidemmän aikavälin tavoitteiden asettaminen on helpottunut ja olen realistisempi sen suhteen, mitä ehdin missäkin ajassa tehdä.

✤ Minä olen kuskin paikalla

Liittynee osittain ajantajun paremmin hahmottamiseen, mutta alkoholinkäytön lopettamisen myötä koen siirtyneeni matkustajan paikalta kuskin paikalle elämässäni. Elämää ei tietenkään voi hallita, mutta lopettamisen myötä eteen tulevista asioista on tullut paremmin hallittavia, olen enemmän itseni kontrollissa ja näen tulevaisuuden huomattavasti valoisampana. Minä ajan enkä vain vello ja vaikeroi eteenpäin. Osittain tämä varmasti liittyy siihen, kuinka lopettamisen myötä olen saanut tervettä itsearvostusta ja rakkautta itseäni kohtaan, paikoittelen kun alkoholinkäyttöäni on voinut tarkastella itsetuhoisuutena ja jonkinlaisena vihana itseäni kohtaan.

✤ Rahaa on säästynyt

En osaa sanoa tarkalleen, kuinka paljon rahaa olen tässä reilussa kahdessa alkoholittomassa vuodessa saanut säästettyä, mutta sen tiedän, että puhutaan tuhansista euroista. Olin humalassa aikamoinen tuhlailija ja sain upotettua juhlimiseen sievoisen summan illan aikana. Minulla ei enää tule tuskanhiki katsoessani tilin saldoa, sillä muistan, mihin olen rahojani käyttänyt enkä enää lainkaan tuhlaile rahojani samalla tavalla kuin ennen. Enää minun ei tulisi mieleenkään juoda kurkusta alas suurinta osaa tuloistani. Nykyisin nautin siitä, että rahankäyttöni on samanaikaisesti hallitumpaa ja vapautuneempaa sekä toisaalta siitä, että saan sitä kaiken lisäksi vielä säästöönkin.

✤ Nukun paremmin ja jaksamiseni on lisääntynyt

Alkoholi häiritsee unta ja heikentää 
palautumista.

Unenlaatuni on lopettamisen myötä kaikkinensa parantunut. Nukun sikeämmin ja uni on aiempaa syvempää. Minulle ei kerry viikoittaista univelkaa eikä alkuviikkoni mene siitä syystä sumussa tai sitä paikkaillen. Nukkumisen parannuttua myös jaksamiseni on lisääntynyt ja olen aiempaa huomattavasti energisempi. Jaksamiseni on myös tasaisempaa eikä minulle tule enää alkoholin aiheuttamia keinotekoisia energiapiikkejä. Nykyisin tunnistankin paremmin jaksamiseni rajat ja sen, milloin kaipaan unta. Jollain tapaa myös arvostan unta enemmän enkä ole siitä enää yhtä herkästi valmis tinkimään.

✤ Terveellinen elämäntapa on helpompaa

Koska elämäni ei enää pyöri alkoholin hankkimisessa, käyttämisessä ja toipumisessa, minulle on vapautunut aikaisempaa enemmän aikaa ja halua ylläpitää säännöllistä ja terveellistä elämää. En saa enää alkoholista turhia energiapitoisuuksia, en enää krapuloissa mätä itseäni täyteen roskaruualla enkä skippaa treenipäiviä alkoholin takia. Takapakkien määrä on vähentynyt enkä enää sabotoi terveyttäni alkoholilla. Alkoholista seurannut morkkis ei myöskään enää ole liikkeellepaneva voimani, vaan harrastan liikuntaa ja suosin ravinnerikasta ruokaa toiminnan itsensä takia. Olen aikaisemminkin ollut kiinnostunut terveellisestä elämästä, mutta vasta lopettamisen myötä koen voivani aidosti elää arvojeni mukaisesti terveellisyyden suhteen.

✤ Aistit ovat voimistuneet

Lopettamisen myötä arvioin erityisesti maku-, haju- ja kuuloaistieni terävöityneen. Ruoka maistuu paremmalta, haistan tarkemmin erilaisia tuoksuja ja hajuja sekä kuulen yleisesti paremmin erilaisia ääniä. En enää viikoittain turruta aistejani alkoholilla, mikä on varmasti vapauttanut niiden potentiaalia takaisin käyttöön ja, vaikka en olekaan alan asiantuntija, lopettamisen myötä soluni voivat kaikkinensa paremmin.

✤ Kiloja karissut, iho kirkastunut ja hiukset vahvistuneet

Ulkonäöllisesti alkoholittomuudella on ollut positiivinen vaikutuksensa. Turvotus on laskenut ja olen kiinteytyneempi. Ihoni on kirkastunut, eikä alkoholi enää kuivata ja rasvoita sitä. Hiukseni ja kynteni ovat myös vahvistuneet ja ne kasvavat aiempaa nopeammin. En lopettanut alkoholinkäyttöä ulkonäöllisten tekijöiden takia, mutta saamani hyödyt ovat toki olleet tervetulleita ja nykyisin peilistä katsookin takaisin entistä hyvinvoivemman näköinen alkoholin taakseen jättänyt ihminen.

✤ Vastustuskyky on parantunut

Alkoholin jättämisen jälkeen en ole ollut kipeänä yksittäisiä kertoja enempää ja näinäkin kertoina toipuminen on ollut sutjakasta. Ero aikaisempaan on selvä, sillä tuolloin olin keskimäärin joka toinen kuukausi jonkinlaisessa flunssassa. Alkoholittomuus lienee vahvistanut omaa puolustusjärjestelmääni ja sen toimintaa sekä toisaalta sen myötä minun tulee käytyä vähemmän baareissa ja ravintoloissa, joissa taudit leviävät varsin tehokkaasti. Terveyteni on tämän myötä vahvistunut, tunnen oloni elinvoimaisemmaksi ja ennen kaikkea nautin siitä, että en ole toistuvasti enää vuodepotilaana flunssan kourissa.

Minulle alkoholinkäytön lopettamisesta 
oli hyötyä myös muiden riippuvuuksien ja 
haitallisten tapojen kitkemisessä.

✤ Muiden riippuvuuksien lopettaminen on helpottunut!

Usein puhutaan porttiteoriasta ja siitä, kuinka yhden päihteen käyttö lisää todennäköisyyksiä myös muiden päihteiden käyttöön. Mitäpä jos tämän voisi kääntää toisin päin ja ajatella, että yhden päihteen lopettamisen myötä myös muiden päihteiden ja riippuvuuksien lopettaminen helpottuu? Lopetin nimittäin alkoholin vanavedessä lisäksi nikotiinin käytön, irtauduin somesta ja katkaisin kahvinjuomiseni. Kaiken tämän koen sujuneen aika lailla vaivatta alkoholin lopettamisen jälkeen — huolimatta siitä, että usein (mielestäni virheellisesti) pelotellaan sillä, kuinka yhdestä riippuvuudesta eroon pääseminen usein vain voimistaa toista riippuvuutta. Minä uskon saaneeni alkoholittomuuden myötä tarvittavaa pystyvyyden tunnetta ja ymmärrystä riippuvuuksien dynamiikasta, mikä on helpottanut myös muiden riippuvuuksien hallitsemista. Alkoholittomuus laukaisi ikään kuin ketjureaktion ja sai minut priorisoimaan ja kiinnostumaan omasta terveydestäni, millä on ollut positiivinen vaikutus myös muihin terveyttä rapauttaneisiin tapoihini.

Ihmissuhteet vähenivät alkoholittomuuden myötä

Kirjoitin viimeksi alkoholin käytön lopettamisen helppoudesta ja lupailin omaa tekstiä sen vaikutuksista ihmissuhteilleni. Olen nyt tosiaan ollut reilu pari vuotta alkoholittomalla linjalla ja näiden vuosien aikana ihmissuhteissani on tapahtunut paljon – paljon enemmän, mitä olisin voinut etukäteen aavistaakaan. Minulle alkoholin käytössä keskeistä oli sosiaalisuus ja siten juomattomuudesta on seurannut erilaisia muutoksia juuri ihmissuhteiden rintamalla. Alkoholittomalle linjalle siirtyminen on näyttänyt minulle kirkkaasti toteen sanoman siitä, kuinka ystävyyssuhteet todella punnitaan vaikeina aikoina.

Olen kirjoittanut aikaisemmin ihmissuhteista ja niiden muutoksista työuupumuksen näkökulmasta ja, vaikka alkoholin lopettaminen on jossain määrin tuonut teemaan omanlaisiaan piirteitä, on näissä paljon päällekkäisyyksiä. Täysi eronteko lienee mahdotonta siksikin, että työuupumuksen toipumisprosessini osui ajallisesti samoihin aikoihin alkoholin käytön lopettamisen kanssa. Pyrin tässä kirjoituksessa kuitenkin parhaani mukaan erittelemään niitä muutoksia, joiden arvioin johtuneen alkoholin käytön lopettamisesta.

Kaikki alkaa suhteellisen hyvin

Lopetin alkoholin käytön itseäni varten.

Koska minulle oli alusta asti selvää se, että lopetan itseni takia, en tehnyt päätöksestäni isoa julkista numeroa. Informoin tuttaviani asiasta kasvotusten tilanteissa, joissa koin sen relevantiksi ja, joissa vissyn juominen herätti ihmettelyä. Lopettamiseni tuli osalle ystävistäni puun takaa ja he tiedustelivat syitä päätöksen takana. Osa ei yllättynyt, sillä he olivat tunnistaneet minussa all in tyyppisen lähestymistavan asioihin ja tiesivät sen päivä vielä koittavan, kun suljen korkin. Sanoisin, että varsinkin noina lopettamisen alkuvaiheilla päätökseeni siirtyä alkoholittomalle linjalle suhtauduttiin pääosin myönteisesti ja uskon, että puolestani oltiin iloisia. Tämä siitäkin huolimatta, että minua myös pyrittiin käännyttämään ja palaamaan takaisin juhlimisen tielle erityisesti tilanteissa, jolloin ystävieni omat promillet olivat nosteessa. Tällä ei ollut päätökseeni vaikutusta, vaikka tuntuikin jossain määrin hämmentävältä. Tuttavillani meni tiedon ja uuden tilanteen sulattelemisessa aikaa – kuukausien edetessä minun alkoholittomuuteni oli vakiintunut myös heidän mielissään uudeksi tavakseni toimia ja juomisen tuputtamisyrityksen loppuivat. Alkoholittomuudestani tuli uusi normaali ja asia jäi pitkälti sikseen.

Alkoholittomuus ei ole este

Ensimmäisen alkoholittoman vuoden aikana toin ystävilleni hanakasti esiin sen, ettei alkoholittomuuteni olisi este millekään. Olisin edelleen halukas osallistumaan illanviettoihin, lähtemään yökerhoihin ja osallistumaan mahdollisille jatkoille. Toivoin, ettei päätökseni vähentäisi kutsuja ja ehdotuksia tapahtumiin menemisistä, sillä halusin luonnollisesti pitää yllä jo olemassa olleita ihmissuhteitani. Painotin sitä, ettei minun puoleltani muuttunut mitään muuta tällaisten asioiden suhteen kuin se, etten enää vain kuluttaisi alkoholia. Järjestin itsekin illanistujaisia ja, vaikka olin vesilinjalla, minulle oli enemmän kuin ok se, että muut eivät olleet. Mielestäni se on oikeastaan vain hyvä asia, että muut ovat nosteessa, sillä silloin tunnelma usein kevenee, ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä ja juttu luistaa. Minulla ei ole varaa tuomita kenenkään alkoholinkäyttöä, eikä siitä, että olen itse lopettanut alkoholin käytön seuraa, että myös muiden pitäisi.

Sanoisin, että alkujaan minun pyyntöni kuultiin, eikä alkoholittomuus näyttänyt vaikuttavan ihmissuhteisiini paljoakaan. Yhteydenpito oli samanlaista kuin aikaisemmin ja otin osaa erilaisiin kesteihin. Ajan kuluessa tilanne kuitenkin muuttui ja osalle tuntui vaikealta käsittää haluani viettää heidän kanssaan selvin päin aikaa. Erinäisiä erkaantumisia alkoi tapahtumaan. Minua alettiin muun muassa ulossulkemaan erilaisista tapahtumista ja asiasta kysyttäessä oletettiin, etten juomattomuuteni takia haluaisi osallistua. Siitäkin huolimatta, että olin vannottanut juuri päinvastaista ja pitänyt huolen siitä, etten omalla käytökselläni provosoisi tällaista reaktiota. Jostain syystä minun juomattomuuteni näyttäytyi myös siltä, että se olisi heiltä pois. Sain kateutta osakseni uudesta elämäntavastani, sillä sitä tulkittiin virheellisesti siten, että kuvittelisin olevani jollain tapaa heitä parempi. Sanomattakin on selvää, ettei tällä ole totuuspohjaa.

Humalahakuisuus ei enää yhdistä

Minusta tuntui, että ensimmäisen alkoholittoman vuoden aikana pyrin taistelemaan lopettamisesta seurannutta muutosta vastaan ja ikään kuin ajattelin, että olisin edelleen tyystin sama ihminen kuin aikaisemmin. Vuoden rajapyykin kohdalla tilanne hieman muuttui paitsi siksi, että minua jätettiin porukasta ulkopuolelle myös siksi, että aloin itse havainnoimaan ihmissuhteitani uudessa valossa. Ajan edetessä aloin havaitsemaan ja hyväksymään sen, että kenties minulla ei ollutkaan osan ystävieni kanssa muuta yhteistä kuin humalahakuisuus. Kemiat kohtasivat parhaiten silloin, kun veren alkoholipitoisuus oli tarpeeksi korkea ja ainoat puheenaiheet, joista kykenimme puhumaan, olivat menneiden juhlien tapahtumat ja tulevien bileiden suunnitelmat.

Alkoholittomuuden myötä jouduin myös uudelleen tarkastelemaan suhdettani erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Haluanko mennä festareille, risteilyille tai lätkämatseihin? Olenko käynyt niissä aikaisemmin vain siksi, että olen tiennyt saavani siellä alkoholia? Olenko viihtynyt ihmispaljoudeltaan suurissa tapahtumissa alkoholin turvin sen tehdessä minusta todellista ekstrovertimmän? Olen joutunut tarkastelemaan suhdettani yöelämään ja siihen, miten suhtaudun siihen tänä päivänä. Jos olen aiemmin lähestulkoon viikoittain ravannut juhlimassa, pääsääntöisesti juonut itseni aina päätyyn asti ja loppuillan nököttänyt baarissa omissa oloissa, niin miten paljon olen kyseisestä toiminnasta oikeasti pitänyt? Olenko juonut niin suuria määriä paitsi siksi, että alkoholi on riippuvuutta aiheuttava päihde myös, siksi, etten ole kokenut oloani hyväksi tuollaisissa ympäristöissä? Nykyisin pitäisinkin omalla kohdallani typeränä sitä, että istuisin viikoittain baarissa juomassa vissyä vain ollakseni ystävieni kanssa ja todistaakseni itselleni, etten ole muuttunut. Alkoholittomuus on muuttanut elämääni suuresti ja ajattelen, että sen on jollain tapaa hyväkin näkyä valinnoissani ja tekemisissäni. En myöskään enää perusta kännisistä ihmisistä enkä tieten tahtoen halua altistaa itseäni vapaa-ajalla sellaiseen seuraan liiaksi. Nautin enemmän keskusteluista, jotka muistetaan seuraavanakin päivänä ja lupauksista, jotka voidaan toteuttaa.

Suhteiden väljähdys

Alkoholin taakse jättäminen tarkoitti myös ihmissuhteiden 
uudelleen tarkastelua.

Ei ole salaisuus, että suurta osaa ihmissuhteitani on suuressa määrin värittänyt alkoholi, sen käyttäminen ja siitä seuranneet kommellukset, joten on enemmän kuin luonnollista, että alkoholittomuus sekoittaa ja väljähdyttää näitä suhteita. Tämä on myös saanut minut havaitsemaan, kuinka hukassa olen itsenikin kanssa ollut ja ympäröinyt minut ihmisillä, joiden seurassa minun ei ole ollut hyvä olla selvinpäin. Ystävyyssuhteet ovat perustuneet epäaitoudelle, känniminuuksille, ja minusta onkin tuntunut lopettamisen myötä siltä, etteivät ystäväni todellisuudessa tunne minua enkä minä heitä. En osaa sanoa, olenko tämän jollain tasolla jo alkoholinhuuruisina vuosina ymmärtänyt ja siksikin käyttänyt alkoholia niinkin paljon, toisaalta saadakseni viettää aikaa ystävieni kanssa ja kuuluakseni osaksi porukkaa, toisaalta turruttaakseni suhteisiin liittyneen epäaitouden. Tarkoitukseni ei ole syyttää ihmissuhteitani siitä, miksi olen pitänyt juhlimisesta niin paljon, vaan ehkä enemmänkin herätellä ajatuksia siitä, kuinka suuri vaikutus ihmisillä ympärilläsi onkaan sinuun ja valintoihisi. On myös niin, etten minäkään ole aikoinani ollut osan tuttavieni kanssa halukas tekemään muuta kuin juhlimaan, sillä kaikki muu on tuntunut tylsälle.

Minulle tuli lopettamisen myötä selväksi sekin, kuinka vähän tilanteeni ystäviäni onkaan kiinnostanut. Tähänkään päivään mennessä yksikään silloisista ystävistäni, nykyisistä tuttavistani ei ole kysynyt minulta mitään alkoholinkäytön lopettamiseeni liittyen. Toki alussa sain miksi kysymyksiä, mutta sen jälkeen kaikenlainen kysely tai puhe teemaan liittyen on tyrehtynyt täysin. Itse ajattelisin, että asiasta kasuaalisti puhuminen voisi toimia hyvänä jäänrikkojana, miltä alkoholiton elämä maistuu, ja sillä tavalla lieventää elefantti olohuoneessa tunnetta. Haluaisin ajatella itse olevani ystävänä sellainen, että olisin kiinnostunut toisen meneillään olevasta elämänmuutoksesta ja sitä kautta näyttäisin tukeni asialle, joten siksikin tämän aspektin puuttuminen suhteen toisilta osapuolilta on tuntunut kummeksuttavalta. Kenties en ole tuonut tarpeeksi esiin alkoholinkäytön lopettamisen vaikeuksia ja olen tietämättäni saanut uuden elämäntapani näyttämään ulospäin liian helpolta. Muilla ei ole siksi tullut edes mieleenkään kiinnostua tilanteestani. Olen myös tuttavaporukassani ainoa, joka ei käytä alkoholia, joten voi olla, että muiden on haastavaa asettaa itsensä asemaani. Lisäksi voi yksinkertaisesti olla, että olen alkoholinhuuruisina vuosina ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka eivät todellisuudessa ole kiinnostuneita minusta ja minun asioistani. Tämän havaitseminen tekee kipeää, mutta toisaalta se voi myös viedä kohti parempaa huomista ja kestävämpiä suhteita.

Laatu korvaa määrän

Alkoholin käytön lopettaminen on ollut minulle ikään kuin käännekohta elämässäni ja se on vaikuttanut useaan osa-alueeseen. Ihmissuhteiden näkökulmasta se on pakottanut minut pohtimaan sitä, minkälaisia suhteita haluan tästä eteenpäin vaalia, minkälaisilla suhteilla minun on hyvä ympäröidä itseni ja toisaalta myös sitä, minkälainen ystävä minä haluan muille olla. Vaikka olen edellä kirjoittanut yleisesti ystävistäni, ei tämä pidä paikkansa kaikkien kohdalla. Osa ihmissuhteistani on selkeästi vahvistunut muutosten vuosieni aikana, eikä alkoholin käytön lopettamisella ole ollut suhteiden laatuun minkäänlaista negatiivista kaikua. Kaikkinensa kokisinkin, että ihmissuhteideni verkosto on kutistunut, mutta laadullisesti parantunut. Vaikka aina sanotaan, ettei pidä polttaa siltoja takanaan ja, että suuri sosiaalinen verkosto takaa hyvinvointia, niin itselleni merkityksellisempää on suhteiden laatuun panostaminen ja sosiaalisuuden tarpeen yksilöllinen huomioiminen.

Irti päästämisen taito on ollut tärkeässä roolissa uudessa 
elämänvaiheessani ja tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen
sosiaalisiin suhteisiin ympärilläni.

Näkisin myös, että suurissa elämänmuutoksissa voikin päinvastoin olla tervettä aikaisempien ihmissuhteiden katkominen (olettaen toki, että asioista on keskusteltu ja ongelmia koitettu ratkoa) ja sen pohtiminen, minkälaiset ihmissuhteet ovat hyvä viedä mukanansa uuteen elämänvaiheeseen. En koe, että on tarkoituksenmukaista väkisin ja yksipuolisesti yrittää ylläpitää suhteita, joiden päiväys selkeästi meni jo. Tällaisista suhteista irti päästäminen tuo tilaa uusille, uuteen elämänvaiheeseen paremmin soveltuville suhteille. Huomaan itsekin olevani avoimempi uusille tuttavuuksille käytyäni kipeänkin luopumisprosessin aikaisempiin ihmissuhteisiini liittyen. Haluan tätä nykyä ympäröidä itseni ihmissuhteilla, jotka ovat vastavuoroisia ja, jotka sisältävät molemminpuolisen kiinnostuksen toisen asioihin. Elämme täällä loppu viimein itsellemme ja niinkin suuri elämänmuutos kuin alkoholin käytön lopettaminen tapahtuu usein juuri itseä ja omaa hyvinvointia varten, että ihmissuhteiden merkityksen tunnistamisen tärkeys voi muutoksen onnistumisessa olla keskeistä. On hyvä muistaa, että ihmiset ja elämänvaiheet muuttuvat, eivätkä ne muutoksen tuulissa aina menekään yks yhteen aikaisemman tapaan – tämän hyväksyminen helpottaa tilanteen herättämiä vaikeita tunteita ja luo uskoa siihen, että on oikealla tiellä.

Koska valitettavasti tiedän, että kokemani on suhteellisen yleistä alkoholista luopuvien henkilöiden keskuudessa, näkisin tärkeäksi nostaa esiin joitakin tekemiäni havaintoja:

• Ole kiinnostunut ystäväsi tilanteesta. Sen sijaan, että tiedustelut kohdistuvat syihin alkoholin lopettamisen taustalla, kiinnostusta voisikin osoittaa sen suhteen, miten alkoholittomalla ystävälläsi menee ja miten alkoholiton elämä on sujunut.
• Älä tee oletuksia toisen viihtyvyyden puolesta! Mikäli sinulla on ystävä, joka on raitistunut, niin oletusten sijasta suosittelen kysymään asioista suoraan häneltä itseltään. Tällöin minimoidaan väärinymmärrykset ja säästytään mielipahalta.
• Pidän tärkeänä tiedostaa sen, ettei alkoholiton henkilö ole uhka eikä hänen intresseissään ole kirjanpitäminen juovien henkilöiden juomamääristä.
• Juhlatilanteet ovat hänelle samanlaisia kuin kenelle tahansa muullekin.
• Vaikka alkoholiton henkilö voidaan nähdä tuomitsevana, tuomitsevuus saattaa virheellisesti syntyä siitä, miten tämä tahtomattaankin toimii juovalle henkilölle peilinä siitä, kuinka tämä itse kuluttaa alkoholia. Alkoholin käytön lopettaminen ei oikeuta muiden tuomitsemiseen.
• Tärkeää on keskustella ja puhua asiat selväksi ongelmatilanteissa sen sijaan, että kyräiltäisiin selän takana.
• Joissain tilanteissa jäljelle ei jää muuta kuin irti päästäminen. Tämä on täysin ok ja lopettaa turhan energian tuhlaamisen.
• Anna muutokselle aikaa, tarjoa tukeasi, ole kiinnostunut ja ystävällinen! Samanlainen ohjenuora kuin kenelle tahansa ihmiselle – joi hän sitten alkoholia tai ei.