Olen
ollut alkoholittomalla linjalla reilu kaksi vuotta ja kimmokkeen korkin
sulkemiselle sain kokemastani työuupumuksesta. Ilman uupumiskokemusta olisin
tuskin alkoholin käytön lopettamisessa onnistunut tai edes ajatellut sitä
itselleni sopivana vaihtoehtona. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut,
uupumus pakotti minua tarkastelemaan elämääni ja itseäni: sitä, mitä
minä haluan. Erinäisten vaiheiden jäljiltä tulin siihen ymmärrykseen, että
olen ikään kuin käännekohdassa ja aika on kypsä alkoholin jättämiselle. Haluan
avata aihetta hieman laajemmin, joten kirjoitan tästä useamman kuin yhden
postauksen. Nyt tarkoitukseni on keskittyä siihen, miten juuri työuupumuksen
kokeminen sai silmäni aukeamaan alkoholin käytön suhteen.
Tähän alkuun haluan todeta, että varmasti tiettyjen mittareiden mukaisesti voisin kutsua itseäni alkoholistiksi. Minulla on ollut alkoholin ongelmakäyttöä ja jatkuessaan olisin hyvin voinut olla matkalla kohti alkoholiriippuvuutta, alkoholismia. En näe kuitenkaan tarpeen lokeroida itseäni johonkin tiettyyn kategoriaan, määritellä itseäni sen kautta ja keskittää energiaani sen pohtimiseen, olenko vai enkö ole alkoholisti. Olen pitänyt juhlimisesta ja antanut sille jossain määrin turhan isoakin roolia elämässäni. Tätä nykyä olen joka tapauksessa raitis eikä raitistumista välttämättä olisi tapahtunut, mikäli alkoholin käyttöni olisi ollut tyystin ongelmatonta. Avaan käyttöä tarkemmin omassa postauksessa.
Työstressi ei hälvennytkään alkoholilla
Alkoholi voi tuntua hyvältä stressinlievittäjältä, mutta pidemmän päälle se vain lisää kuormitusta. |
Työuupumuksen
aiheuttanut työ sai minut hyvin varhaisessa vaiheessa varsin kuormittuneeksi ja
työstressi tuli minulle enemmän kuin tutuksi. Lisää aiheesta täällä.
Käytössäni olleet välineet tilanteen taltuttamiseksi olivat puutteellisia eikä
käyttämäni stressinhallintamenetelmät tuottaneet toivottua tulosta. Koska olin
aikaisemmin saanut stressin lievitykseen apua alkoholista, tai näin
ainakin luulin, ajattelin saavani siitä apua myös tällä kertaa.
Viikonloppuisin, muutamia kertoja kuukaudessa, nollasin viikon aikana
kertynyttä työstressiä ja kuvittelin uuden viikon alkavan siten puhtaalta
pöydältä. Hetkellisestihän alkoholi on toiminut stressiä lieventävänä tekijänä,
lisännyt mielihyvähormoneja ja saanut olon rentoutuneeksi, mutta
todellisuudessa tällaisten viikonloppujen jäljiltä olen aloittanut uuden viikon
entistä kuormittuneempana. Alkoholi kun heikentää unen laatua, hidastaa
palautumista, sekoittaa kehon luontaisia rytmejä ja vaikuttaa negatiivisesti
psyykkiseen hyvinvointiin. Puhumattakaan krapulan vaikutuksista. Olen siis
tietämättäni omallakin toiminnallani syventänyt uupumukseni vakavuutta ja
mennyt ojasta allikkoon luulemalla pystyväni keventää työstä aiheutunutta
kuormitustani alkoholin avulla.
Tiedän,
että en ole ainut, joka näin tekee: työstressi lienee yksi yleisimmistä syistä
vaihtaa viihteelle ja saada ajatukset muualle tuopin äärellä. Work
hard, play hard. Ylipäänsä koko after work -kulttuuri lienee sitä
varten olemassa, että raskaan työpäivän jälkeen rentoudutaan yksin tai yhdessä
muutaman lasillisen äärellä ja hukutetaan päivän murheet lasiin. Tämä on
kulttuurissammekin yleisesti hyväksytty tapa toimia, ja työpaikoista riippuen
alkoholin käyttöön suhtaudutaan varsin suopeasti kosteiden pikkujoulujen ja
tyhy-päivien muodossa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että juhliminen uupumuksen
myötä ahdistuneena, turhautuneena ja väsyneenä saivat mitkä tahansa juhlat
tuntumaan vastenmielisiltä.
Toipumisprosessi saa minut havahtumaan, ettei alkoholista ole apua
Työsuhteen
päättyminen aloitti työuupumuksesta toipumiseni,
eikä paluu normaaliin sujunut käden käänteessä. En lopettanut
juhlimista ja alkoholin käyttöä välittömästi. Jatkoin entiseen tapaani, vaikka
jollain tapaa tunsin, ettei suhteeni alkoholiin ollut enää entisensä – en
saanut siitä enää samanlaista nostetta ja huolettomuuden tunnetta. Alkoholi
tuntui olevan merkittävin tekijä toipumiseni hidastajana, se sumutti siihen
asti kipuamani saavutukset ja sai minut yhdessä yössä takaisin niihin samoihin
kuoppiin, joihin työsuhde oli minut ajanut. Aloin tosissaan kyseenalaistamaan
juomisen järkeä ja oman hyvinvointini sabotoimista alkoholilla. Halusin myös
ehkäpä ensimmäisiä kertoja elämässäni oikeasti käsitellä kokemaani
rakentavammin kuin alkoholin avulla. Olin tottunut aina vain turruttamaan
asioita, mutta mennyttä työkokemusta halusin aidosti työstää ja jakaa muille.
Kenties myös pelkäsin sitä, että kokemus katkeroittaisi minut ja minusta tulisi
niitä kaikkien tuntemia oman elämänsä rokkistaroja, joista olisi
pitänyt tulla jotain.
Hakeuduin ulkopuoliseen ammattiapuun saatuani työkuormituksesta seuranneen hermoromahduksen ja, vaikka hoito ei käsitellyt alkoholinkäyttöäni millään muotoa, minulle suositeltiin päihteettömyyttä yleisen mielenterveydellisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Muistan suhtautuneeni tähän skeptisesti ja ajatelleeni, että elämä ilman päihteitä, juhlimista tuntuisi rangaistukselta siihenkin nähden, miten kovan hinnan menneestä työuupumuksesta olin mielestäni maksanut. Sanat jäivät joka tapauksessa mieleeni ja varmasti edesauttoivat siinä, että kaikeksi yllätyksekseni jätin alkoholin käytön puoli vuotta hermoromahduksen ja hoitoon hakeutumisen jälkeen. Tästä seurasi myös ymmärrys terapian tarpeesta ja psykoterapiaan hakeutumisesta, mikä on varmasti auttanut myös korkin kiinni pysymisessä.
Viimeinen niitti
Lopettamispäätöksen tekeminen tuntui varsin luonnolliselta. |
Viimeisen
kerran olen juonut alkoholia eräissä kesäisissä grillibileissä ystävieni
kanssa. Ilta eteni varsin mukavasti, aurinko paistoi ja grilli oli kuumana.
Kaikki olivat juhlatuulella ja juomia kului tasaiseen tahtiin, muistan itsekin
intoutuneeni drinkkien kumoamiseen, vaikka olin etukäteen ajatellut ottavani
rauhallisesti. Tämä kuitenkin unohtui ja minun osaltani ilta loppui varsin
lyhyeen sammuttuani hyvin varhaisessa vaiheessa. Juhlat kestivät osaltani pari
tuntia, mutta illasta seurannut krapula kesti valehtelematta viisi päivää
ja henkinen morkkis vieläkin kauemmin. Muistini pätki enkä muistanut yhtäkään
keskustelua, mikä harmistutti minua, sillä olin odottanut iltaa nimenomaan
siksi, että pääsisin näkemään ystäviäni pitkästä aikaa ja vaihtelemaan
kuulumisia. Olin tuolloin lähemmäs kolmikymppinen, mutta ilta sujui osaltani
kuin ensimmäisiä humalia juovalta teiniltä. Hauskintahan tässä
on se, että verrattuna moniin muihin bileisiin, tuo viimeinen kertani ei
loppujen lopuksi ole edes kovin kummoinen. Mitään ei kirjaimellisesti
tapahtunut. Jokin tässä kerrassa kuitenkin havahdutti minut ja antoi
tarvittavan sysäyksen lopettamispäätöksen tekemiselle.
Olisi
mielenkiintoista saada tutkimuksellista tietoa siitä, miten työuupumus
vaikuttaa alkoholinsietokykyyn. Minulla kävi nimittäin niin, etten sietänyt
alkoholia juuri lainkaan. Menin aivan tilttiin jo pienen määrän jälkeen ja
illat päätyivät lähestulkoon aina sammumisiin, totaalisiin muistikatkoksiin ja
aivan järkyttäviin krapuloihin. Toki näin on ennenkin tapahtunut, mutta tuntui,
että työuupumus korosti tätä entisestään. Myös humalassa käyttäytymiseni tai
pikemminkin käyttäytymättömyyteni muuttui. Minulle on ollut tavanomaista se,
että tietyn pisteen jälkeen sulkeudun ja olen varsin epäsosiaalista seuraa.
Alkoholi ei koskaan tehnyt minusta kovaäänistä tai aggressiivista riehujaa,
vaan olin lähinnä omissa oloissa viihtyvä istuskelija. Työuupuneena juominen
kuitenkin voimisti tätä ja hyvin vähäisen juomamäärän jälkeen olen ollut
entistä sulkeutuneempi ja täysin kommunikoinnin ulottumattomissa. Elävä kuollut
kuvastaa tätä varsin hyvin ja kertoo sen, minkälaista juhlaseuraa olen ollut.
Alkoholittomuus on ollut minulle hyväksi
En ole juurikaan kaivannut alkoholia. |
Minusta
tuntuu, että olen aina tiennyt jollain tasolla, että joskus koittaa se päivä,
kun juhlat ovat osaltani ohitse ja suljen korkin. Työuupumus oli viimeinen
silaus lopettamispäätöksen täytäntöönpanolle. Se sai minut kyseenalaistamaan
motiivejani juhlimiseni ja juomiseni takana, ja ymmärtämään, etten halua enää
tukahduttaa asioitani alkoholilla, myrkyttää itseäni yhtään enempää
solumyrkyllä tai kokea viisipäiväisiä krapuloita. Minusta myös tuntui, että
olin jo nähnyt kaiken, mitä alkoholi ja juhliminen voisi minulle tarjota. Olen
liikunnan kautta ollut suhteellisen kiinnostunut kaikesta terveyshömpästä ja
ollut aina jokseenkin kokeilunhaluinen, joten otin määrittelemättömän
tipattoman ajanjakson uteliaana vastaan. Lähdin mielenkiinnolla tarkastelemaan,
minkälainen vaikutus alkoholittomuudella on minuun. Menneet juhlimisen
täyteiset vuodet opettivat itsestäni sen, ettei kohtuukäyttö ja muutamassa
lasillisessa pitäytyminen olisi kohdallani vaihtoehto, vaan minun tulisi valita
tyystin nollalinja. Onnekseni näin tein, sillä, vaikka tämä kuulostaakin
kliseiseltä, viimeiset reilu kaksi raitista vuotta ovat olleet elämäni
parhaita. Alkoholittomuus on tuntunut itselle sopivalta ratkaisulta eikä
näkyvissä ole paluuta entiseen, entiseen elämääni.
Työuupumuksesta voi seurata erilaisia elämänmuutoksia:
- Oiva sauma pohtia siihenastisia tehtyjä valintoja ja ratkaisuja.
- Hetki pysähtymiselle ja oman hyvinvoinnin priorisoinnille!
- Turhautumisesta voi seurata rohkeutta tehdä tarvittavia päätöksiä.
- Uteliaisuutta löytää sisäistä motivaatiota paremmalle huomiselle.
- Tilaisuus muodostaa uudenlainen suhde itseen ja muihin.