Muutama
vuosi takaperin aloitin uudessa työpaikassa intoa puhkuen. Olin melko
hiljattain valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja aloittamani työ oli
ensimmäisiä varsinaisia ”oman alan töitä” kehitystyön sektorilta. Tunsin
ylpeyttä itsestäni saatuani kyseisen työpaikan, sillä se vastasi silloista
käsitystäni unelmatyöstä ja pääsinhän tekemään töitä kestävämmän kehityksen ja
paremman maailman puolesta. Työnantajana oli iso globaali järjestö ja tehtävä
olikin luonteeltaan kansainvälinen työpaikan sijaitessa fyysisesti Aasiassa. En
kuitenkaan heti muuttanut työn perässä ulkomaille, vaan aloitin tehtävän
etätyönä Suomesta käsin vallinneen koronapandemian takia. Siirryin
toimipaikkaan noin puolessa välissä vuoden määräaikaisuuttani.
Unelmatyön hinta
 |
| Luonnossa oleminen on auttanut minua toipumaan. Käytän matkan varrelta napsimiani kuvia blogini kuvamateriaalina. |
Etukäteen
en olisi voinut kuvitellakaan, minkälaiseen myllerrykseen ”unelmatyöni” minut
lopulta vei. Ensimmäinen sairasloma tuli neljän kuukauden rajapyykin kohdalla.
Diagnoosina insomnia. Toinen ja viimeinen sairasloma tuli yhdeksän kuukauden
sinnittelyn jälkeen. Diagnoosina psykoosi. Olin sairaslomalla määräaikaisuuteni
loppuun, enkä pyynnöistä huolimatta jatkanut uraani kyseisessä paikassa enää
tämän jälkeen. Työ sairastutti minut uupumukseen verrattain nopeasti ja lopulta
minut pysäytti täysstoppi. Vihelsin pelin poikki ja hain apua koettuani
massiivisen hermoromahduksen. Työuupumus ei ole lääketieteellinen diagnoosi ja,
siksi lääkärit kirjaavat sairasloman ja hoidon saamisen syyksi jonkin
”sivulöydöksen”, pakkodiagnoosin. Toipuminen on ollut pitkä prosessi, jossa
Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia on ollut merkittävässä roolissa.
Matkan varrelta
Kirjoittelen täällä ajatuksiani työuupumisestani, tarkastelen siihen johtaneita tekijöitä sekä avaan toipumisprosessini matkan varrelta tekemiä havaintojani. Pohjaan tekstiäni pitkälti omaan kokemukseen, mutta yhteiskuntatieteilijänä kirjoittelen myös laajemmin ajatuksiani esimerkiksi työelämän vaatimuksista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen kiitollinen kokemastani: työuupumus avasi silmäni ja herätti piilossa olleen sisäisen filosofini - tervetuloa lukemaan mietteitäni!