Työnarkomaniaa

Tarkoitukseni on seuraavaksi käsitellä työnarkomaniaa eli työriippuvuutta. Edelliset kirjoitukseni ovat kytkeytyneet pitkälti alkoholinkäytön ja -lopettamisen ympärille, joten koen luontevaksi jatkaa riippuvuuden tematiikalla. Tarkastelen muun muassa sitä, mitä työholismi on, miten se ilmenee sekä sitä, olenko minä työnarkomaani. Lisäksi pohdiskelen, minkälaisia yhteyksiä työnarkomanialla ja työuupumuksilla mahdollisesti on. Työnarkomanian yleisyydestä on vaihtelevaa tietoa, mutta sen arvioidaan olevan suhteellisen yleistä. Kuten muissakin riippuvuuksissa, myös työnarkomaniasta kärsivän voi olla vaikea myöntää kärsivänsä siitä. On ikään kuin yleisesti hyväksyttyä tehdä paljon töitä, sillä sen katsotaan kertovan enemmänkin henkilön pystyvyydestä ja tehokkuudesta kuin siitä, että tämä olisi riippuvainen. Yleisesti ottaen hoitoon hakeudutaan varsinaisen työnarkomanian takia heikon puoleisesti – lääkärin paikkeille saatetaan mennä siinä vaiheessa, kun työnarkomaniasta on jo aiheutunut muita terveydellisiä seurauksia.

Nykyajan työelämän voi osaltaan katsoa ruokkivan työnarkomaniaa sen suosiessa sille altistavia tekijöitä kuten sisukkuutta, itseohjautuvuutta, työn ja vapaa-ajan rajattomuutta sekä työn pirstaleisuutta. Työntekijän tulee yhä enemmän pitää monta lankaa käsissään yhtä aikaa eikä työ ole enää yhtä selvärajaista kuin ennen. Työnantajan näkökulmasta työnarkomaanit ovat toki kultakaivoksia, tekeväthän he työnsä ja vähän yli, minkä lisäksi heidän voi mahdollisesti katsoa motivoivan työyhteisön muita jäseniä parempiin suorituksiin. Työnarkomaanin näkökulmasta tilanne on kuitenkin huolestuttava, sillä kyseessä on riippuvuus, joka edetessään voi aiheuttaa hyvin tuhoisia seurauksia siitä kärsivän terveydentilaan ja ihmissuhteisiin.

Työnarkomaanilla työ menee kaiken edelle

Työnarkomaanille yksi tärkeimmistä tavoitteista voi olla 
huipulle pääseminen.

Työnarkomaniassa eli työriippuvuudessa on kyse toiminnallisesta riippuvuudesta, jossa riippuvuuden kohteena on työnteko. Työnarkomaanilla työ menee kaiken edelle, siitä tulee elämän keskipiste ja sitä tehdään vapaa-ajan ja ihmissuhteiden kustannuksella. Työntekoon kuluu suurin osa käytettävissä olevasta ajasta. Tekemisen lisäksi työn suunnittelemiseen ja ajattelemiseen kuluu valtavasti aikaa – käytännössä työ sävyttää jollain muotoa lähestulkoon kaikkea käytettävissä olevaa aikaa. Työtä myös usein tehdään enemmän kuin alun perin piti ja tästä huolimatta työnarkomaani voi kokea tarvetta tehdä enemmän. Kontrolli työtä kohtaan on heikkoa. Työnarkomaniasta kärsivä hakeutuu mahdollisesti sellaisiin tehtäviin, joissa ylityöt ja jatkuva käytettävissä oleminen kuuluvat osaksi työnkuvaa ja, joissa on ikään kuin yleisesti hyväksyttyä suhtautua työtä kohtaan niin pakkomielteisesti. Vastaavasti tämän kaltainen työ myös synnyttää työholismia. Toisaalta näkisin kyllä, että viimeaikaiset työelämän muutokset ovat toimineet mahdollistajana sille, että likimain missä tahansa työssä voi olla työriippuvaisia tekijöinä.

Työnarkomania voi olla keino tukahduttaa hankalia tunteita kuten häpeää ja syyllisyyttä. Työntekeminen näyttäytyy tällöin pakokeinona ja väylänä olla kohtaamatta omaa itseä, hankalia tunteita ja ajatuksia. Se voi olla keino paikata omia riittämättömyyden tunteita ja henkilö saattaa mitata arvonsa tyystin työnsä kautta. Osaltaan työholismi itsessään voimistaa ja synnyttää negatiivisasävytteisiä tuntemuksia ihan jo korkean työperäisen stressin ja kuormituksen muodossa. Unenlaadun heiketessä ja stressin kroonistuessa terveydentila vaarantuu ja riski esimerkiksi erilaisiin sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa. Usein työnarkomaani myös ajautuu ristiriitoihin läheistensä kanssa pyrkiessään huonolla menestyksellä yhdistämään työ- ja perhe-elämää, sillä useimmiten työ menee tässäkin asiassa ykköseksi. Läheisten toiveet työmäärän vähentämisestä voivat lisätä kuormitusta ja ihmissuhdeongelmat toimia riippuvuuden kehän vahvistajana. Perheen priorisoiminen voi toki toimia tärkeänä herättelynä perheelliselle työnarkomaanille ja saada tämän hakeutumaan avunpiiriin.

Minkälainen ihminen työnarkomaani sitten on?

Ei ole olemassa työnarkomaanin prototyyppiä, mutta 
useita yhdistäviä tekijöitä heiltä löytyy.

Työnarkomaani kokee usein sisäistä pakkoa työntekoon ja hän on liiallisenkin sitoutunut työhönsä. Työ on hänelle kaikki kaikessa ja työ tarjoaa hänelle suurimmat tyydytyksen tunteet ja tavoitteet elämässä. Toki riippuvuuden edetessä myös työstä saatava tyydytys ja mielihyvä vähenevät. Työnarkomaani on vaativa suhteessa omaan ja muiden työnjälkeen, mikä toisaalta entisestään ruokkii työmäärän kasvua. Hän voikin ottaa hoitaakseen myös muiden tehtävät, mikäli uskoo suoriutuvan niistä muita paremmin. Usein tällaiset henkilöt ovat ahkeria ja tunnollisia puurtajia, asiat suoritetaan alusta loppuun kunniakkaasti, usein perfektionistisesti. Kuten aikaisemmassakin kirjoituksessani olen tuonut esiin, tiettyjen persoonallisuuspiirteiden tiedetään lisäävän työuupumusta. Tällaisiksi piirteiksi luetaan neuroottisuus, vähäinen ekstroversio, vähäinen sovinnollisuus ja tunnollisuus. On hyvin mahdollista, että samaiset piirteet liittyisivät myös työnarkomaniaan, sillä viimeisen pisteen riippuvuudelle voi antaa juuri työuupumus.

Työnarkomanian ja työuupumuksen välinen suhde

Organisaatiopsykologiassa työnarkomaniaa lähestytään toimintana, jossa kuvastaa korkea virittäytyneisyyden taso ja se, että työstä saadaan matalasti mielihyvää. Keskeinen tunnetila on ahdistuneisuus. Vastakohta tälle olisi työtyytyväisyys. Työnarkomaani on voinut alkujaan olla hyvinkin tyytyväinen ja innostunut työstään, mutta ajan saatossa ja syystä x lipsunut enemmänkin riippuvuuden puolelle. Työuupumus taas mielletään toiminnaksi, josta saadaan matalasti mielihyvää ja myös virittäytyneisyyden taso olisi matalalla. Masentuneisuus olisi työuupumusta parhaiten kuvastava tunnetila ja vastakohtana olisi työn imu. Näin ollen niin työnarkomania kuin työuupumus ilmentävät negatiivista tunneperäistä työhyvinvointia ja keskenään nämä eroavat toisistaan virittäytyneisyyden asteen mukaan.

Näkisin, että pitkälle edetessään työnarkomaanin tie vie kohti työuupumusta. Työuupumus voi olla työnarkomaanille viimeinen stoppi ja herätys hoitoon hakeutumisesta. Kaikki työuupuneet eivät kuitenkaan ole työriippuvaisia eivätkä välttämättä kaikki työnarkomaanit koe burnoutia. Yhteys näillä kahdella kiistatta silti on ja molemmissa keskiössä on korkeat määrät työstressiä. Uskon, että niin työnarkomanian kuin työuupumusten määrät tulevat valitettavasti myös tulevaisuudessa kasvamaan, sillä työelämä ei juurikaan näytä merkkejä rauhoittumisesta, pikemminkin päinvastoin.

Olenko minä työholisti?

Toipuva työnarkomaani saattaa löytää elämäänsä huippuja 
muualtakin kuin työelämästä. 

Tunnistan muutaman vuoden takaisen itseni monesta työnarkomaanin piirteestä ja uskallan väittää olleeni ainakin pienoisessa riskissä työriippuvuuteen. Tarvitsisin toki ulkopuolisen arvion tähän, sillä itse itseään on hankala täysin luotettavasti arvioida. Joka tapauksessa, työuupumuksen aiheuttanut työsuhde oli kaikin puolin minulle vahingollinen ja se ruokki muun muassa omia vastavalmistuneen riittämättömyyden tunteitani, joita pyrin työnteolla paikkaamaan. Korkeat työmäärät olivat päivittäisiä ja työstä irtaantuminen onnistui heikosti. Mikromanageroiva esimieheni oli varmasti itsessään jonkin sortin työnarkomaani, joka mitä ilmeisemmin pyrki myös alaisensa kaulimaan samanlaisiksi. Uskon kuitenkin, että kokemani työuupumus oli onni onnettomuudessa ja katkaisi mahdollisen alkaneen työriippuvuuden varsin varhaisessa vaiheessa. Uupumuksesta seurannut toipumisprosessi on tuonut muutoksen siihen, miten suhtaudun työhön, itseeni ja elämään, enkä tänä päivänä tunnista itseäni kuvauksista yhtä hyvin. Toki minussa on edelleen piirteitä, jotka voivat epäsopivissa ympäristöissä lipsua työnarkomanian puolelle, mutta koen olevani näiden suhteen paremmin ajan tasalla kuin koskaan aikaisemmin. Kenties ilman työuupumustani tilanne olisi tyystin toinen ja voisin parhaillaan olla hyvinkin syvissä vesissä työriippuvuuden pauloissa.

 

Mikäli sinua kiinnostaa tämä aihe enemmän, suosittelen tarkastamaan seuraavan sivuston: https://workaddiction.org/fi/

 

Mitä tehdä, jos huomaat suhtautuvasti työhön turhan pakkomielteisesti?

• Selvitä itsellesi, miten sinulla menee työssäsi juuri nyt. Saatko työstäsi onnistumisen kokemuksia ja tuottaako työsi sinulle mielihyvää?
• Tarkastele palautumistasi ja kuormittuneisuutesi tasoa. Jääkö sinulle tarpeeksi vapaa-aikaa suhteessa työhön?
• Kirkasta arvosi ja tarkastele tukeeko työ sinua elämään arvojesi mukaista elämää.
• Järjestele työtäsi esimiehen kanssa ja vähennä työkuormaa.
• Ja ennen kaikkea: hakeudu työterveyteen!

Alkoholin lopettamisen hyödyt

Isojen elämänmuutosten keskellä on ajoittain 
hyvä pysähtyä ja tarkastella jo kuljettua
matkaa.

Alkoholin käytön lopettamisesta on seurannut minulle valtavasti erilaisia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia hyötyjä, joista suuriosa on tullut minulle positiivisena yllätyksenä. En tiennyt lopettaessani, miten kokonaisvaltaisen muutoksen alkoholittomuus minussa käynnistäisi. Nykyisin pidän oikeastaan hyvin yllättävänä sitä, miten niinkin yksinkertaiselta tuntuvan asian toteuttaminen kuin olla juomatta alkoholia, on tuonut elämääni niin paljon uutta. Voisin nimittäin sanoa yhtään liioittelematta, että koko elämäni on alkoholittomuuden myötä muuttunut.

Muistutan myös, että olen alkoholin käytön lopettamisen ohella ollut työuupumuksesta aiheutuneessa toipumisprosessissa, jonka seuranneista positiivisista muutoksista olen kirjoittanut täällä. En voi siten täydellä varmuudella eritellä, mikä asia on seurausta mistäkin. Tekemäni listaus alkoholin lopettamisen hyödyistä perustuu omaan arviooni ja kokemuksiini — on hyvin mahdollista, että toisella henkilöllä lopettamisessa korostuisivat toisenlaiset asiat. Listaamani asiat eivät myöskään ole tärkeysjärjestyksessä enkä ole lääkäri tai biologi, joten listauksestani uupuu esimerkiksi tärkeät solutason tai aivotoiminnan muutokset, joita alkoholin käytön lopettamisesta luonnollisesti myös seuraa.

✤ Mielialani on tasaantunut

Alkoholittomuuden myötä minulla ei ole enää krapuloita tai morkkiksia, mitkä pahenivat vuosi vuodelta ja aiheuttivat minulle psyykkistä huonovointisuutta. En enää tieten tahtoen itseaiheuta minulle kerta viikkoon tapahtuvaa masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, olotiloja, joista toipuminen saattoi viedä useita päiviä. Toki minulla edelleen voi olla huonoja päiviä, mutta ne menevät nopeammin ohitse ja tuntuvat helpommin hallittavilta. Ylipäänsä olen mieleltäni tasaisempi eivätkä aivokemiani enää heilahtele yhtään niin holtittomasti, mitä alkoholin sävyttäminä aikoina.

✤ En häpeä itseäni ja itseluottamukseni on parantunut

En enää lääkitse häpeääni alkoholilla eikä minun tarvitse hävetä itseäni, sanomisiani ja tekemisiäni alkoholin aiheuttamien toilailujen takia. Viihdyn paremmin omissa nahoissani, eikä häpeä ole enää se, minkä ympärille olemukseni ja tekemiseni ovat kietoutuneet. Häpeän on päinvastoin korvannut terve ylpeys: olen ylpeä itsestäni. Olen ylpeä siitä, että olen onnistunut lopettamisessa ja siitä, minkälainen minusta on tämän myötä kehkeytynyt. Tästä on seurannut parempi minäpystyvyyden tunne, jolla on ollut suora vaikutus itseluottamukseeni.

✤ Tunnen itseni paremmin

Käsitykseni itsestäni vastaavat nykyisin 
paremmin sitä, kuka olen.

Lopettamisen myötä olen päässyt tutustumaan autenttiseen itseeni ja siihen, kuka minä olen. En ole enää yhtä kuin känniminäni, joka oli vallassaan viikoittain, vaan olen nykyisin aidosti oma itseni. Alkoholi ei enää sumenna tai voimista luonteenpiirteitäni, ja käytöstäni ohjaa päihdyttävän aineen sijasta oma halu. Lopettamisen myötä olen päässyt tutustumaan omiin piilossakin olleisiin piirteisiin, joita olen alkoholilla yrittänyt häivyttää. Olen esimerkiksi havainnut olevani äärimmäisen herkkä ja asioihin intohimoisesti suhtautuva – piirteitä, joita tätä nykyä arvostan aivan eri tavalla ja, joihin tiedän alkoholin sopivan varsin huonosti.

✤ Itsesääli on korvautunut itsemyötätunnolla

Elämässä tulee väistämättä eteen haasteita ja vaikeita tilanteita, mutta nykyisin tiedän selviytyväni niistä ilman alkoholista saatavaa tukea. Alkoholi ei tosiasiassa tarjoa aitoa tukea tai ratkaisuja ongelmiin, vaan lähinnä syventää niitä entisestään. Se saa käyttäjänsä uhriutumaan ja vellomaan itsesäälissä ilman aktiivista toimijuutta. Lopettaminen onkin tuonut elämääni rutkasti armollisuutta ja myötätuntoa itseäni ja muita kohtaan. Suhtaudun menneisiin kokemuksina ja ymmärrän paremmin niitä tekijöitä, miksi mitäkin on tapahtunut. Enää en samalla tavalla sääli itseäni vaan suhtaudun tilanteisiin realistisemmin ja ymmärrän, milloin minun on asioihin mahdollista vaikuttaa ja milloin ei.

✤ Olen läsnä hetkessä

Koska en enää ole alkoholin vaikutuksen alaisena, elän jatkuvasta paremmin tässä hetkessä. Elämäni ei enää pyöri vain viikonloppujen ympärillä, eikä mielessäni ole vain tulevat tapahtumat, jolloin saisi alkoholia. Minulla ei ole enää tarvetta viedä itseäni pois tästä hetkestä päihtymisen avulla. Läsnäolon voimistuminen on saanut minut myös arvostamaan pieniä, arkisia asioita aikaisempaa enemmän. Tällä on ollut positiivinen vaikutuksensa myös keskittymiskykyyni ja vuorovaikutustilanteisiin.

✤ Olen sosiaalisempi

Alkoholin taakse jättäessäni pelkäsin nimenomaan sitä, että jäisin yksin ja minusta tulisi sosiaalisissa tilanteissa kiusallinen ja syrjään vetäytyvä. Alkoholittomuuden myötä on kuitenkin käynyt päinvastoin, sillä enää en tarvitse alkoholia ollakseni sosiaalisempi. En hae helpotusta lasillisesta, vaan menen tilanteisiin rohkeasti omana itsenäni. Minusta onkin tullut sosiaalisesti rohkeampi ja sen sijaan, että olisin sosiaalinen vain silloin kuin juon, olen sitä jatkuvasti. Hyväksyn myös paremmin omat sosiaalisuuteni rajani enkä yritä pusertaa minua muottiin, joka ei tunnu hyvältä.

✤ En välitä mitä muut minusta ajattelevat

Alkoholittomuus on antanut minulle edellä kuvattujen kaltaisesti muun muassa rohkeutta, armollisuutta ja itsevarmuutta. Tästä on seurannut, etten oikeastaan enää juurikaan välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. En hae ulkoista validaatiota muilta, vaan minulle on tärkeämpää hyväksyä itse itseni juuri sellaisena kuin olen. Muutos aikaisempaan on suuri, sillä alkoholinkäyttöäni ohjasi nimenomaan tarve kuulua porukkaan ja hyväksynnän saaminen muilta.

✤ Ympäröin itseni laadukkaammilla ihmissuhteilla

Tästä olen hiljattain kirjoittanut oman postauksen. Alkoholittomuuden myötä ihmissuhteeni vähenivät määrällisesti, mutta paranivat laadullisesti. Minulta katkesi suhteita, jotka olivat perustuneet alkoholinkäytön ympärille eikä näillä ollut enää tulevaisuutta lopettamiseni myötä. Olen kiitollinen siitä, että jäljelle jääneet suhteet ovat entisestään syventyneet ja muovautuneet muutosten mukana entistä mielekkäämmiksi. Koska käytin alkoholia pitkälti turruttajana, minun on ollut myös keskeistä opetella luottamaan ja turvautumaan muihin. Panostankin tätä nykyä suhteiden vastavuoroisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen sekä olen aikaisempaa avoimempi solmimaan myös uusia elämävaiheeseen soveltuvia ihmissuhteita.

✤ Ajantaju on muuttunut

Toisin kuin aikaisemmin, minulla ei enää toistuvasti mene muisti eikä minulla kulu sunnuntait sängyn pohjalla. Elämäni ei pyöri enää viikonloppujen ympärillä ja olenkin kirjaimellisesti saanut lisää aikaa käytettäväkseni. Minulla on myös enemmän perspektiiviä ajankulusta ja hahmotan paremmin, minkälainen aikaväli esimerkiksi kuukausi tai vuosi on. Tästä on seurannut se, että pidemmän aikavälin tavoitteiden asettaminen on helpottunut ja olen realistisempi sen suhteen, mitä ehdin missäkin ajassa tehdä.

✤ Minä olen kuskin paikalla

Liittynee osittain ajantajun paremmin hahmottamiseen, mutta alkoholinkäytön lopettamisen myötä koen siirtyneeni matkustajan paikalta kuskin paikalle elämässäni. Elämää ei tietenkään voi hallita, mutta lopettamisen myötä eteen tulevista asioista on tullut paremmin hallittavia, olen enemmän itseni kontrollissa ja näen tulevaisuuden huomattavasti valoisampana. Minä ajan enkä vain vello ja vaikeroi eteenpäin. Osittain tämä varmasti liittyy siihen, kuinka lopettamisen myötä olen saanut tervettä itsearvostusta ja rakkautta itseäni kohtaan, paikoittelen kun alkoholinkäyttöäni on voinut tarkastella itsetuhoisuutena ja jonkinlaisena vihana itseäni kohtaan.

✤ Rahaa on säästynyt

En osaa sanoa tarkalleen, kuinka paljon rahaa olen tässä reilussa kahdessa alkoholittomassa vuodessa saanut säästettyä, mutta sen tiedän, että puhutaan tuhansista euroista. Olin humalassa aikamoinen tuhlailija ja sain upotettua juhlimiseen sievoisen summan illan aikana. Minulla ei enää tule tuskanhiki katsoessani tilin saldoa, sillä muistan, mihin olen rahojani käyttänyt enkä enää lainkaan tuhlaile rahojani samalla tavalla kuin ennen. Enää minun ei tulisi mieleenkään juoda kurkusta alas suurinta osaa tuloistani. Nykyisin nautin siitä, että rahankäyttöni on samanaikaisesti hallitumpaa ja vapautuneempaa sekä toisaalta siitä, että saan sitä kaiken lisäksi vielä säästöönkin.

✤ Nukun paremmin ja jaksamiseni on lisääntynyt

Alkoholi häiritsee unta ja heikentää 
palautumista.

Unenlaatuni on lopettamisen myötä kaikkinensa parantunut. Nukun sikeämmin ja uni on aiempaa syvempää. Minulle ei kerry viikoittaista univelkaa eikä alkuviikkoni mene siitä syystä sumussa tai sitä paikkaillen. Nukkumisen parannuttua myös jaksamiseni on lisääntynyt ja olen aiempaa huomattavasti energisempi. Jaksamiseni on myös tasaisempaa eikä minulle tule enää alkoholin aiheuttamia keinotekoisia energiapiikkejä. Nykyisin tunnistankin paremmin jaksamiseni rajat ja sen, milloin kaipaan unta. Jollain tapaa myös arvostan unta enemmän enkä ole siitä enää yhtä herkästi valmis tinkimään.

✤ Terveellinen elämäntapa on helpompaa

Koska elämäni ei enää pyöri alkoholin hankkimisessa, käyttämisessä ja toipumisessa, minulle on vapautunut aikaisempaa enemmän aikaa ja halua ylläpitää säännöllistä ja terveellistä elämää. En saa enää alkoholista turhia energiapitoisuuksia, en enää krapuloissa mätä itseäni täyteen roskaruualla enkä skippaa treenipäiviä alkoholin takia. Takapakkien määrä on vähentynyt enkä enää sabotoi terveyttäni alkoholilla. Alkoholista seurannut morkkis ei myöskään enää ole liikkeellepaneva voimani, vaan harrastan liikuntaa ja suosin ravinnerikasta ruokaa toiminnan itsensä takia. Olen aikaisemminkin ollut kiinnostunut terveellisestä elämästä, mutta vasta lopettamisen myötä koen voivani aidosti elää arvojeni mukaisesti terveellisyyden suhteen.

✤ Aistit ovat voimistuneet

Lopettamisen myötä arvioin erityisesti maku-, haju- ja kuuloaistieni terävöityneen. Ruoka maistuu paremmalta, haistan tarkemmin erilaisia tuoksuja ja hajuja sekä kuulen yleisesti paremmin erilaisia ääniä. En enää viikoittain turruta aistejani alkoholilla, mikä on varmasti vapauttanut niiden potentiaalia takaisin käyttöön ja, vaikka en olekaan alan asiantuntija, lopettamisen myötä soluni voivat kaikkinensa paremmin.

✤ Kiloja karissut, iho kirkastunut ja hiukset vahvistuneet

Ulkonäöllisesti alkoholittomuudella on ollut positiivinen vaikutuksensa. Turvotus on laskenut ja olen kiinteytyneempi. Ihoni on kirkastunut, eikä alkoholi enää kuivata ja rasvoita sitä. Hiukseni ja kynteni ovat myös vahvistuneet ja ne kasvavat aiempaa nopeammin. En lopettanut alkoholinkäyttöä ulkonäöllisten tekijöiden takia, mutta saamani hyödyt ovat toki olleet tervetulleita ja nykyisin peilistä katsookin takaisin entistä hyvinvoivemman näköinen alkoholin taakseen jättänyt ihminen.

✤ Vastustuskyky on parantunut

Alkoholin jättämisen jälkeen en ole ollut kipeänä yksittäisiä kertoja enempää ja näinäkin kertoina toipuminen on ollut sutjakasta. Ero aikaisempaan on selvä, sillä tuolloin olin keskimäärin joka toinen kuukausi jonkinlaisessa flunssassa. Alkoholittomuus lienee vahvistanut omaa puolustusjärjestelmääni ja sen toimintaa sekä toisaalta sen myötä minun tulee käytyä vähemmän baareissa ja ravintoloissa, joissa taudit leviävät varsin tehokkaasti. Terveyteni on tämän myötä vahvistunut, tunnen oloni elinvoimaisemmaksi ja ennen kaikkea nautin siitä, että en ole toistuvasti enää vuodepotilaana flunssan kourissa.

Minulle alkoholinkäytön lopettamisesta 
oli hyötyä myös muiden riippuvuuksien ja 
haitallisten tapojen kitkemisessä.

✤ Muiden riippuvuuksien lopettaminen on helpottunut!

Usein puhutaan porttiteoriasta ja siitä, kuinka yhden päihteen käyttö lisää todennäköisyyksiä myös muiden päihteiden käyttöön. Mitäpä jos tämän voisi kääntää toisin päin ja ajatella, että yhden päihteen lopettamisen myötä myös muiden päihteiden ja riippuvuuksien lopettaminen helpottuu? Lopetin nimittäin alkoholin vanavedessä lisäksi nikotiinin käytön, irtauduin somesta ja katkaisin kahvinjuomiseni. Kaiken tämän koen sujuneen aika lailla vaivatta alkoholin lopettamisen jälkeen — huolimatta siitä, että usein (mielestäni virheellisesti) pelotellaan sillä, kuinka yhdestä riippuvuudesta eroon pääseminen usein vain voimistaa toista riippuvuutta. Minä uskon saaneeni alkoholittomuuden myötä tarvittavaa pystyvyyden tunnetta ja ymmärrystä riippuvuuksien dynamiikasta, mikä on helpottanut myös muiden riippuvuuksien hallitsemista. Alkoholittomuus laukaisi ikään kuin ketjureaktion ja sai minut priorisoimaan ja kiinnostumaan omasta terveydestäni, millä on ollut positiivinen vaikutus myös muihin terveyttä rapauttaneisiin tapoihini.

Ihmissuhteet vähenivät alkoholittomuuden myötä

Kirjoitin viimeksi alkoholin käytön lopettamisen helppoudesta ja lupailin omaa tekstiä sen vaikutuksista ihmissuhteilleni. Olen nyt tosiaan ollut reilu pari vuotta alkoholittomalla linjalla ja näiden vuosien aikana ihmissuhteissani on tapahtunut paljon – paljon enemmän, mitä olisin voinut etukäteen aavistaakaan. Minulle alkoholin käytössä keskeistä oli sosiaalisuus ja siten juomattomuudesta on seurannut erilaisia muutoksia juuri ihmissuhteiden rintamalla. Alkoholittomalle linjalle siirtyminen on näyttänyt minulle kirkkaasti toteen sanoman siitä, kuinka ystävyyssuhteet todella punnitaan vaikeina aikoina.

Olen kirjoittanut aikaisemmin ihmissuhteista ja niiden muutoksista työuupumuksen näkökulmasta ja, vaikka alkoholin lopettaminen on jossain määrin tuonut teemaan omanlaisiaan piirteitä, on näissä paljon päällekkäisyyksiä. Täysi eronteko lienee mahdotonta siksikin, että työuupumuksen toipumisprosessini osui ajallisesti samoihin aikoihin alkoholin käytön lopettamisen kanssa. Pyrin tässä kirjoituksessa kuitenkin parhaani mukaan erittelemään niitä muutoksia, joiden arvioin johtuneen alkoholin käytön lopettamisesta.

Kaikki alkaa suhteellisen hyvin

Lopetin alkoholin käytön itseäni varten.

Koska minulle oli alusta asti selvää se, että lopetan itseni takia, en tehnyt päätöksestäni isoa julkista numeroa. Informoin tuttaviani asiasta kasvotusten tilanteissa, joissa koin sen relevantiksi ja, joissa vissyn juominen herätti ihmettelyä. Lopettamiseni tuli osalle ystävistäni puun takaa ja he tiedustelivat syitä päätöksen takana. Osa ei yllättynyt, sillä he olivat tunnistaneet minussa all in tyyppisen lähestymistavan asioihin ja tiesivät sen päivä vielä koittavan, kun suljen korkin. Sanoisin, että varsinkin noina lopettamisen alkuvaiheilla päätökseeni siirtyä alkoholittomalle linjalle suhtauduttiin pääosin myönteisesti ja uskon, että puolestani oltiin iloisia. Tämä siitäkin huolimatta, että minua myös pyrittiin käännyttämään ja palaamaan takaisin juhlimisen tielle erityisesti tilanteissa, jolloin ystävieni omat promillet olivat nosteessa. Tällä ei ollut päätökseeni vaikutusta, vaikka tuntuikin jossain määrin hämmentävältä. Tuttavillani meni tiedon ja uuden tilanteen sulattelemisessa aikaa – kuukausien edetessä minun alkoholittomuuteni oli vakiintunut myös heidän mielissään uudeksi tavakseni toimia ja juomisen tuputtamisyrityksen loppuivat. Alkoholittomuudestani tuli uusi normaali ja asia jäi pitkälti sikseen.

Alkoholittomuus ei ole este

Ensimmäisen alkoholittoman vuoden aikana toin ystävilleni hanakasti esiin sen, ettei alkoholittomuuteni olisi este millekään. Olisin edelleen halukas osallistumaan illanviettoihin, lähtemään yökerhoihin ja osallistumaan mahdollisille jatkoille. Toivoin, ettei päätökseni vähentäisi kutsuja ja ehdotuksia tapahtumiin menemisistä, sillä halusin luonnollisesti pitää yllä jo olemassa olleita ihmissuhteitani. Painotin sitä, ettei minun puoleltani muuttunut mitään muuta tällaisten asioiden suhteen kuin se, etten enää vain kuluttaisi alkoholia. Järjestin itsekin illanistujaisia ja, vaikka olin vesilinjalla, minulle oli enemmän kuin ok se, että muut eivät olleet. Mielestäni se on oikeastaan vain hyvä asia, että muut ovat nosteessa, sillä silloin tunnelma usein kevenee, ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä ja juttu luistaa. Minulla ei ole varaa tuomita kenenkään alkoholinkäyttöä, eikä siitä, että olen itse lopettanut alkoholin käytön seuraa, että myös muiden pitäisi.

Sanoisin, että alkujaan minun pyyntöni kuultiin, eikä alkoholittomuus näyttänyt vaikuttavan ihmissuhteisiini paljoakaan. Yhteydenpito oli samanlaista kuin aikaisemmin ja otin osaa erilaisiin kesteihin. Ajan kuluessa tilanne kuitenkin muuttui ja osalle tuntui vaikealta käsittää haluani viettää heidän kanssaan selvin päin aikaa. Erinäisiä erkaantumisia alkoi tapahtumaan. Minua alettiin muun muassa ulossulkemaan erilaisista tapahtumista ja asiasta kysyttäessä oletettiin, etten juomattomuuteni takia haluaisi osallistua. Siitäkin huolimatta, että olin vannottanut juuri päinvastaista ja pitänyt huolen siitä, etten omalla käytökselläni provosoisi tällaista reaktiota. Jostain syystä minun juomattomuuteni näyttäytyi myös siltä, että se olisi heiltä pois. Sain kateutta osakseni uudesta elämäntavastani, sillä sitä tulkittiin virheellisesti siten, että kuvittelisin olevani jollain tapaa heitä parempi. Sanomattakin on selvää, ettei tällä ole totuuspohjaa.

Humalahakuisuus ei enää yhdistä

Minusta tuntui, että ensimmäisen alkoholittoman vuoden aikana pyrin taistelemaan lopettamisesta seurannutta muutosta vastaan ja ikään kuin ajattelin, että olisin edelleen tyystin sama ihminen kuin aikaisemmin. Vuoden rajapyykin kohdalla tilanne hieman muuttui paitsi siksi, että minua jätettiin porukasta ulkopuolelle myös siksi, että aloin itse havainnoimaan ihmissuhteitani uudessa valossa. Ajan edetessä aloin havaitsemaan ja hyväksymään sen, että kenties minulla ei ollutkaan osan ystävieni kanssa muuta yhteistä kuin humalahakuisuus. Kemiat kohtasivat parhaiten silloin, kun veren alkoholipitoisuus oli tarpeeksi korkea ja ainoat puheenaiheet, joista kykenimme puhumaan, olivat menneiden juhlien tapahtumat ja tulevien bileiden suunnitelmat.

Alkoholittomuuden myötä jouduin myös uudelleen tarkastelemaan suhdettani erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Haluanko mennä festareille, risteilyille tai lätkämatseihin? Olenko käynyt niissä aikaisemmin vain siksi, että olen tiennyt saavani siellä alkoholia? Olenko viihtynyt ihmispaljoudeltaan suurissa tapahtumissa alkoholin turvin sen tehdessä minusta todellista ekstrovertimmän? Olen joutunut tarkastelemaan suhdettani yöelämään ja siihen, miten suhtaudun siihen tänä päivänä. Jos olen aiemmin lähestulkoon viikoittain ravannut juhlimassa, pääsääntöisesti juonut itseni aina päätyyn asti ja loppuillan nököttänyt baarissa omissa oloissa, niin miten paljon olen kyseisestä toiminnasta oikeasti pitänyt? Olenko juonut niin suuria määriä paitsi siksi, että alkoholi on riippuvuutta aiheuttava päihde myös, siksi, etten ole kokenut oloani hyväksi tuollaisissa ympäristöissä? Nykyisin pitäisinkin omalla kohdallani typeränä sitä, että istuisin viikoittain baarissa juomassa vissyä vain ollakseni ystävieni kanssa ja todistaakseni itselleni, etten ole muuttunut. Alkoholittomuus on muuttanut elämääni suuresti ja ajattelen, että sen on jollain tapaa hyväkin näkyä valinnoissani ja tekemisissäni. En myöskään enää perusta kännisistä ihmisistä enkä tieten tahtoen halua altistaa itseäni vapaa-ajalla sellaiseen seuraan liiaksi. Nautin enemmän keskusteluista, jotka muistetaan seuraavanakin päivänä ja lupauksista, jotka voidaan toteuttaa.

Suhteiden väljähdys

Alkoholin taakse jättäminen tarkoitti myös ihmissuhteiden 
uudelleen tarkastelua.

Ei ole salaisuus, että suurta osaa ihmissuhteitani on suuressa määrin värittänyt alkoholi, sen käyttäminen ja siitä seuranneet kommellukset, joten on enemmän kuin luonnollista, että alkoholittomuus sekoittaa ja väljähdyttää näitä suhteita. Tämä on myös saanut minut havaitsemaan, kuinka hukassa olen itsenikin kanssa ollut ja ympäröinyt minut ihmisillä, joiden seurassa minun ei ole ollut hyvä olla selvinpäin. Ystävyyssuhteet ovat perustuneet epäaitoudelle, känniminuuksille, ja minusta onkin tuntunut lopettamisen myötä siltä, etteivät ystäväni todellisuudessa tunne minua enkä minä heitä. En osaa sanoa, olenko tämän jollain tasolla jo alkoholinhuuruisina vuosina ymmärtänyt ja siksikin käyttänyt alkoholia niinkin paljon, toisaalta saadakseni viettää aikaa ystävieni kanssa ja kuuluakseni osaksi porukkaa, toisaalta turruttaakseni suhteisiin liittyneen epäaitouden. Tarkoitukseni ei ole syyttää ihmissuhteitani siitä, miksi olen pitänyt juhlimisesta niin paljon, vaan ehkä enemmänkin herätellä ajatuksia siitä, kuinka suuri vaikutus ihmisillä ympärilläsi onkaan sinuun ja valintoihisi. On myös niin, etten minäkään ole aikoinani ollut osan tuttavieni kanssa halukas tekemään muuta kuin juhlimaan, sillä kaikki muu on tuntunut tylsälle.

Minulle tuli lopettamisen myötä selväksi sekin, kuinka vähän tilanteeni ystäviäni onkaan kiinnostanut. Tähänkään päivään mennessä yksikään silloisista ystävistäni, nykyisistä tuttavistani ei ole kysynyt minulta mitään alkoholinkäytön lopettamiseeni liittyen. Toki alussa sain miksi kysymyksiä, mutta sen jälkeen kaikenlainen kysely tai puhe teemaan liittyen on tyrehtynyt täysin. Itse ajattelisin, että asiasta kasuaalisti puhuminen voisi toimia hyvänä jäänrikkojana, miltä alkoholiton elämä maistuu, ja sillä tavalla lieventää elefantti olohuoneessa tunnetta. Haluaisin ajatella itse olevani ystävänä sellainen, että olisin kiinnostunut toisen meneillään olevasta elämänmuutoksesta ja sitä kautta näyttäisin tukeni asialle, joten siksikin tämän aspektin puuttuminen suhteen toisilta osapuolilta on tuntunut kummeksuttavalta. Kenties en ole tuonut tarpeeksi esiin alkoholinkäytön lopettamisen vaikeuksia ja olen tietämättäni saanut uuden elämäntapani näyttämään ulospäin liian helpolta. Muilla ei ole siksi tullut edes mieleenkään kiinnostua tilanteestani. Olen myös tuttavaporukassani ainoa, joka ei käytä alkoholia, joten voi olla, että muiden on haastavaa asettaa itsensä asemaani. Lisäksi voi yksinkertaisesti olla, että olen alkoholinhuuruisina vuosina ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka eivät todellisuudessa ole kiinnostuneita minusta ja minun asioistani. Tämän havaitseminen tekee kipeää, mutta toisaalta se voi myös viedä kohti parempaa huomista ja kestävämpiä suhteita.

Laatu korvaa määrän

Alkoholin käytön lopettaminen on ollut minulle ikään kuin käännekohta elämässäni ja se on vaikuttanut useaan osa-alueeseen. Ihmissuhteiden näkökulmasta se on pakottanut minut pohtimaan sitä, minkälaisia suhteita haluan tästä eteenpäin vaalia, minkälaisilla suhteilla minun on hyvä ympäröidä itseni ja toisaalta myös sitä, minkälainen ystävä minä haluan muille olla. Vaikka olen edellä kirjoittanut yleisesti ystävistäni, ei tämä pidä paikkansa kaikkien kohdalla. Osa ihmissuhteistani on selkeästi vahvistunut muutosten vuosieni aikana, eikä alkoholin käytön lopettamisella ole ollut suhteiden laatuun minkäänlaista negatiivista kaikua. Kaikkinensa kokisinkin, että ihmissuhteideni verkosto on kutistunut, mutta laadullisesti parantunut. Vaikka aina sanotaan, ettei pidä polttaa siltoja takanaan ja, että suuri sosiaalinen verkosto takaa hyvinvointia, niin itselleni merkityksellisempää on suhteiden laatuun panostaminen ja sosiaalisuuden tarpeen yksilöllinen huomioiminen.

Irti päästämisen taito on ollut tärkeässä roolissa uudessa 
elämänvaiheessani ja tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen
sosiaalisiin suhteisiin ympärilläni.

Näkisin myös, että suurissa elämänmuutoksissa voikin päinvastoin olla tervettä aikaisempien ihmissuhteiden katkominen (olettaen toki, että asioista on keskusteltu ja ongelmia koitettu ratkoa) ja sen pohtiminen, minkälaiset ihmissuhteet ovat hyvä viedä mukanansa uuteen elämänvaiheeseen. En koe, että on tarkoituksenmukaista väkisin ja yksipuolisesti yrittää ylläpitää suhteita, joiden päiväys selkeästi meni jo. Tällaisista suhteista irti päästäminen tuo tilaa uusille, uuteen elämänvaiheeseen paremmin soveltuville suhteille. Huomaan itsekin olevani avoimempi uusille tuttavuuksille käytyäni kipeänkin luopumisprosessin aikaisempiin ihmissuhteisiini liittyen. Haluan tätä nykyä ympäröidä itseni ihmissuhteilla, jotka ovat vastavuoroisia ja, jotka sisältävät molemminpuolisen kiinnostuksen toisen asioihin. Elämme täällä loppu viimein itsellemme ja niinkin suuri elämänmuutos kuin alkoholin käytön lopettaminen tapahtuu usein juuri itseä ja omaa hyvinvointia varten, että ihmissuhteiden merkityksen tunnistamisen tärkeys voi muutoksen onnistumisessa olla keskeistä. On hyvä muistaa, että ihmiset ja elämänvaiheet muuttuvat, eivätkä ne muutoksen tuulissa aina menekään yks yhteen aikaisemman tapaan – tämän hyväksyminen helpottaa tilanteen herättämiä vaikeita tunteita ja luo uskoa siihen, että on oikealla tiellä.

Koska valitettavasti tiedän, että kokemani on suhteellisen yleistä alkoholista luopuvien henkilöiden keskuudessa, näkisin tärkeäksi nostaa esiin joitakin tekemiäni havaintoja:

• Ole kiinnostunut ystäväsi tilanteesta. Sen sijaan, että tiedustelut kohdistuvat syihin alkoholin lopettamisen taustalla, kiinnostusta voisikin osoittaa sen suhteen, miten alkoholittomalla ystävälläsi menee ja miten alkoholiton elämä on sujunut.
• Älä tee oletuksia toisen viihtyvyyden puolesta! Mikäli sinulla on ystävä, joka on raitistunut, niin oletusten sijasta suosittelen kysymään asioista suoraan häneltä itseltään. Tällöin minimoidaan väärinymmärrykset ja säästytään mielipahalta.
• Pidän tärkeänä tiedostaa sen, ettei alkoholiton henkilö ole uhka eikä hänen intresseissään ole kirjanpitäminen juovien henkilöiden juomamääristä.
• Juhlatilanteet ovat hänelle samanlaisia kuin kenelle tahansa muullekin.
• Vaikka alkoholiton henkilö voidaan nähdä tuomitsevana, tuomitsevuus saattaa virheellisesti syntyä siitä, miten tämä tahtomattaankin toimii juovalle henkilölle peilinä siitä, kuinka tämä itse kuluttaa alkoholia. Alkoholin käytön lopettaminen ei oikeuta muiden tuomitsemiseen.
• Tärkeää on keskustella ja puhua asiat selväksi ongelmatilanteissa sen sijaan, että kyräiltäisiin selän takana.
• Joissain tilanteissa jäljelle ei jää muuta kuin irti päästäminen. Tämä on täysin ok ja lopettaa turhan energian tuhlaamisen.
• Anna muutokselle aikaa, tarjoa tukeasi, ole kiinnostunut ja ystävällinen! Samanlainen ohjenuora kuin kenelle tahansa ihmiselle – joi hän sitten alkoholia tai ei.

Oliko alkoholin käytön lopettaminen helppoa?

Lopetin alkoholin käytön aika lailla cold turkey, kerrasta poikki taktiikalla. Lopettamispäätöstäni oli edeltänyt kymmenen vuoden mittaiset bileet ja lopullisen stopin aiheuttanut työuupumus. Lopettamisen kypsyttely vei minulta joitakin aikoja ja tätä aikaa sävytti erilaiset huolet ja pelot muun muassa siitä huononisiko elämänlaatuni lopettamisen mukana, tulisiko elämästäni kaikkea muuta kuin hauskaa ja kaikkoaisivatko ihmiset ympäriltäni. Kuitenkin se päätöksen hetki, jolloin sinetöin lopettamisen itselleni, oli tyystin vapaa huolista ja peloista – minä lopetan alkoholin käytön! Tunsin valtavaa vapauden huumaa ja ennen kuulumattoman suurta luottamusta itseäni kohtaan, enkä epäillyt hetkeäkään päätöksen oikeutta tai sitä, ettenkö pystyisi siihen. Pääni oli lopettamisen oivalluksesta niin kirkas ja selkeä, että sitä voisi kuvailla jonkin sortin ihmeenä. En ole vastaavaa kokenut tuota ennen enkä enää sen jälkeen. Hetki on myös jäänyt mieleeni varsin selkeäni ja olen siihen usein palannut sellaisina hetkinä, jolloin alkoholittomuus on jostain syystä tuntunut vaikealta. Se on valanut minuun uskoa ja muistuttanut siitä, että päätös on ollut minulle oikea.

Alkuvaikeiden onnistunut selätys

Syvällä sisimmässäni tiesin, että en tule enää juomaan 
alkoholia.

Olen tätä nykyä ollut reilu kaksi vuotta alkoholittomalla linjalla ja sanoisin, että tärkein syy onnistumiselleni oli se, että olin niin varma päätöksestäni ja se, että selvisin alkuvaiheen vaikeuksista kuivin jaloin. Koska tein päätöksen lopettamisesta yksin, oman pääni sisällä, pallottelematta ajatusta kenenkään muun kanssa, ihmisillä minun ympärilläni kesti kauemmin totuttautua ajatukseen vesilinjaisesta Sinistä kuin, mitä minulla itselläni kesti. En kailottanut alkoholin käytön lopettamisestani kovaan ääneen julkisesti, vaan toin sen tilanteen mukaan esiin esimerkiksi juhlissa, jos minulle tarjottiin tervetuliaismaljaa. Vaikka sain osakseni kannustusta ja päätökseni puolesta iloittiin, sain tuplaten osakseni ihmettelyä, epäilyjä ja epäkannustusta. Päätökseeni ei uskottu ja todettiin kyseessä olevan hetken hullutus. Minua myös testattiin useaan otteeseen, tarjoiltiin, tuputettiin ja maaniteltiin juomien pariin. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta minuun, sillä olin päätöksestäni varma. Tämän myötä aloin tosin puhumaan muille lopettaneeni alkoholin käytön määrittelemättömäksi ajaksi, sillä se tarjosi enemmän toivon jyviä ihmisille ympärilleni eikä heidän tarvinnut ahdistua päätökseni lopullisuudesta.

Minulla oli myös alkoholittoman elämäni alkuvaiheilla tiedossa erinäisiä tapahtumia kuten häitä ja festareita – vaikeita tilaisuuksia olla selvinpäin entisen minäni mielestä. Tilaisuudet toimivat minulle tärkeinä todisteina siitä, ettei alkoholittomuus ole este yhtään millekään. Pidin ystäväni häissä puheen ilman rohkaisuja ja festareilla kykenin seuraavan juoman sijasta keskittymään musiikkiin. Minulla oli menneinä iltoina hauskempaa kuin, mitä olin uskaltanut edes odottaa. Jälkeenpäin ajateltuna olen iloinen, että kyseiset kokemukset tulivat melko pian lopettamispäätöksen tehtyäni, sillä niiden myötä minusta tuli entistä varmempi siitä, että onnistun ja kykenen alkoholittomuuteen tilaisuudesta riippumatta.

Helppouden kupla puhkeaa

Minulla seurasi lopettamista joidenkin kuukausien mittainen honey moon vaihe, joka oli erityisen helppoa ja kivaa aikaa olla holiton. Olin varma pystyvyydestäni, utelias uudenlaista lähestymistapaa kohtaan ja sitä, mitä se voi minulle tarjota sekä ylipäänsä innoissani siitä, miten minun ei enää tarvitsisi kärsiä krapuloista tai morkkiksista. Hiljalleen tämä vaihe kuitenkin väistyi ja tilalle tuli ymmärrys siitä, kuinka suuresta muutoksesta onkaan kyse. Uin melkoisen syvissä vesissä tuolloin ja epäröin sitä, josko olin haukannut liian suuren palan itselleni. Alkoholin käytön lopettaminen poisti kirjaimellisesti vain alkoholin ja jäljelle jäivät ne ongelmat ja haasteet, joita olin virheellisesti alkoholilla lääkinnyt. Käytin alkoholia apuna muun muassa sosiaaliseen ahdistuneisuuteeni ja uusien tilanteiden jännittämisen lieventämiseen – nyt olin tilanteessa, jossa minun tulisi pärjätä omillani ilman apuvälineitä. Sinänsä pidän tätä hauskana, mutta muistan lukeneeni alkoholin käytön lopettaneista henkilöistä aikana, jolloin vielä itse juhlin, ja monet totesivat käyttäneensä alkoholia saadakseen tunteen kuulumisesta porukkaan ja vähentääkseen ahdistuneisuuttaan. Ajattelin tuolloin, että ei pidä paikkaansa minun kohdallani. Ja niin vain kävi, että se on ollut juuri se, mitä olen itsekin alkoholilla hakenut. Lisäksi olin käyttänyt sitä stressin taltuttamiseen, joten lopettamisen myötä olin tilanteessa, jossa tunsin oloni hölmistyneeksi ja varsin stressaantuneeksi. Miten jatkan tästä eteenpäin?

Uskaltaisin väittää, että edellä kuvailemani vaihe on ajanjakso, jolloin sortumisen riski on suurimmillaan. Ulkopuolinen apu on varmasti paikallaan, sillä yksin tuon tien kulkeminen voi olla todella raskasta. Minulla alkoi onnekseni noihin aikoihin psykoterapia, josta sain välineitä myös uuden elämäntilanteeni selvittämiseen. Muistutan myös, että minulla oli tuolloin tuore työuupumus takana, joten se on vaikuttanut myös yleiseen olotilaani ja siihen, miten suhtauduin asioita kohtaan. Näin ollen en voi täysin tietää, mikä oli alkoholin lopettamisen ja mikä työuupumuksen aiheuttamaa kipuilua.

Eteenpäin ilman viinanhimoa

Silloin tällöin olen juonut alkoholittomia juomia, mutta 
en juurikaan välitä niidenkään mausta.

Minulla ei varsinaisesti missään vaiheessa ollut tilannetta, jolloin olisin ollut lähellä retkahtamista. Viinanhimo ei iskenyt, minun ei tehnyt mieli mitään tiettyä juomaa enkä kaivannut yhdenkään alkoholipitoisen juoman makua. Rehellisyyden nimissä minun on kyllä silloin tällöin tehnyt mieli vetää kunnon perseet, mutta ne sijoittuvat juomisen lopettamisen alkuvaiheille ja hetkiin, joita on edeltänyt stressaavia ja kuormittavia tapahtumia. Tuollaisten hetkien ja alkoholista kieltäytymisten jälkeen sitä seuraava tyydytys ja onnistumisen tunne on kuitenkin ollut niin suuri, että se on varmistanut alkoholittoman linjan pysyvyyden. Sanoisin, että ensimmäisen alkoholittoman vuoteni jälkeen minun on entistä vähemmän tehnyt mieli juoda eikä alkoholin ottaminen ikään kuin ole enää sisältynyt vaihtoehtoihini. Tänä päivänä näkisin hyvin kaukaisena sen, että ottaisin lasillisen rauhoittuakseni esimerkiksi raskaan työpäivän jälkeen. Aika on myös tehnyt tehtäviään hermoston tasolla ja uudistanut alkoholia hamuavia solujani, minkä myötä alkoholia ei yksinkertaisuudessaan ole tehnyt mieli.

Muutos vaatii rehellisyyttä ja vie aikaa

En ole siten pahimpia ”kamppailujani” käynyt sen suhteen, otanko vai en, vaan ennemminkin juuri siellä henkisellä puolella. Kuka minä tästä eteenpäin nyt oikein olenkaan ja mitä haluan elämältäni? Lopettaminen on vaatinut minua olemaan yltiörehellinen itselleni. Olen joutunut laittamaan itseni selkä seinää vasten ja tarkastelemaan läpikotaisin sitä, miksi alkoholi sai niin suurta painoarvoa elämässäni, mitä olen sen avulla halunnut tukahduttaa ja, miksi lopettaminen on alkujaan tuntunut niin ahdistavalta. Minun on täytynyt morkkistella ja kauhistella menneitä, hävetä omaa käyttäytymistäni ja surra itseäni. Olen joutunut myöntämään itselleni sen, etten ole ollut onnellinen ja, että olen käyttänyt alkoholia eskapistisesti. Tästä on seurannut se, että minun on täytynyt tehdä kestävämpiä valintoja paremman huomisen saamiseksi radikaaleinkin toimin. Minun on täytynyt selvittää, mistä pidin, mitä haluan tehdä ja, minkälaisten asioiden parissa viettää aikaani. Nykyisin kuin viikonloput eivät enää koostukaan samasta juhlimisen kaavasta, eikä humalatila sumenna esimerkiksi sosiaalisuuden tarvettani. Olen joutunut tutkimaan ihmissuhteita ympärilläni ja sitä, minkälaisia suhteita haluan tästä eteenpäin vaalia. Olen joutunut huomaamaan, ettei kaikki ystävinä pitämäni henkilöt todellisuudessa sellaisia ollutkaan eikä minulla osan kanssa ole ollut mitään muuta yhteistä kuin humalahakuisuus. Kirjoitan mahdollisesti oman kirjoituksensa sosiaalisista suhteista ja alkoholin käytön lopettamisesta, sillä sosiaalinen aspekti on varsin oleellinen asia koko alkoholinkäytössä, ja itselläni ihmissuhteet ovat menneet aika lailla uusiksi lopettamisen myötä.

Vuosi lopettamisesta oli jonkinlainen rajapyykki ja muutoksen 
hyväksyminen oli entistä helpompaa.

Alkoholin käytön lopettaminen näytti minulle konkreettisesti toteen sen, kuinka muutos vie aikaa. Jos kymmenen vuoden ajan on lähestulkoon joka viikonloppu käynyt viihteellä ja alkoholi on kuulunut tiiviinä osana niin vastoinkäymisiin kuin onnistumisiin, niin ei puhuta mistään quick fixistä, sormiennapautuksella tapahtuvasta muutoksesta. Jos on aina ollut se, joka juo eniten ja juhlii pisimpään, niin ei ole mikään pieni muutos ollakaan yhtäkkiä se, joka kieltäytyy tarjotuista juomista ja lähtee kotiin hyvissä ajoin. Eikä varsinkaan ole mikään kädenheilautus alkaa nähdä itseään holittomana henkilönä, jos aikaisemmin on tarkastellut itseään tyystin bilettäjän linssien läpi. Vasta oikeastaan sitten, kun tosissaan hyväksyin sen, että myös minä itse muutun tämän prosessin myötä, alkoi henkinen paininta helpottaa. Hyväksyin sen, että alkoholin käytön lopettaminen muutti niin suhtautumiseni alkoholiin kuin sen, minkälainen minusta oli kehkeytymässä.

Sain sen, mitä yritin alkoholilla saavuttaa

Mitä enemmän aikaa lopettamisesta on kulunut, sitä selkeämmin näen oman alkoholinkäyttöni ja huomaan sen sisältäneen ongelmallisia piirteitä. Ymmärrän nykyisin niitä tekijöitä, jotka toimivat toimintani yllykkeinä ja pidän enemmänkin yllättävänä sitä, mikäli en olisi suistunut juhlimisen polulle. Näen alkoholin käyttöni olleen jossain määrin jopa itsetuhoista ja se on ajanut minua turvattomiinkin tilanteisiin. En välittänyt itsestäni enkä osannut tuolloin puolestani huolestua. Lopettamisen myötä olenkin saanut paljolti itsemyötätuntoa ja, vaikka tästä voi kaikua ikävä sävy, positiivista itserakkautta. Itsearvostukseni on kasvanut ja sen sijaan, että voivottelisin, kuinka en enää voi juoda, näen edessäni sen nuoren minän, joka yritti juhlimisella paikkailla huonoa oloaan, ja ymmärrän, että en jää enää mistään paitsi. Lopetin alkoholin käytön itseni takia ja se on tähänastisessa elämässäni paras päätös, mitä olen itseni hyväksi tehnyt.

Miltei paradoksaalista onkin se, kuinka olen alkoholin käytön lopettamisella saanut juuri ne asiat, joita yritin alkoholin avulla tavoitella. Tätä nykyä luotan itseeni ja olen varmempi siitä, että riitän juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse hakea hyväksyntää muilta, vaan seison ylpeästi omien valintojeni ja tekemisteni takana. Elämästäni ei tullut lopettamisen myötä harmaata ja tylsää, vaan pikemminkin päinvastoin: olen vapaa tekemään, mitä ikinä haluan ilman alkoholin painolastia. Mielialani on tasaantunut, eikä minulla enää kerta viikkoon ole itseaiheutettua ahdistusta ja viittä vaille valmista paniikkikohtausta. Lopettamisen myötä olen myös energisempi ja unenlaatuni on parantunut huomattavasti. Kaikkinensa lopettaminen on vaikuttanut merkittävästi niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin.

Suuri muutos

Alkoholin lopettaminen on ollut elämän kokonaisvaltaisesti 
muuttava asia.

Minun ei enää tarvitse juoda ja olen siitä varsin kiitollinen. En rehellisesti sanottuna enää edes jaksaisi juomista ja siitä aiheutuvia seuraamuksia, sillä minusta on lopettamisen myötä tullut varsin mukavuudenhaluinen. Minun ei ole tarkoitus käännyttää ketään, vaan tuoda ilmi omia kokemuksiani. Minä en olisi lopettanut kenenkään muun käskystä kuin oman itseni ja näkisinkin, että suurten päätösten edessä muutoshalun on lähdettävä itsestä. Kenties kuitenkin rohkaisen tarkastelemaan omaa alkoholinkäyttöä ja sitä, minkälaisia ajatuksia lopettaminen itsessä herättää.

Ja vastatakseni otsikon kysymykseen: lopettaminen ei ole ollut yksiselitteisen helppoa tai vaikeaa, vaan se on ollut molempia samanaikaisesti. Se on ollut toisaalta helpompaa mitä olin ajatellut ja toisaalta vaikeampaa sellaisissa asioissa, joita en ollut edes ajatellut kuuluvan lopettamisprosessiin. Pidän itseasiassa aika uskomattomana sitä, miten perustavanlaatuinen muutos alkoholin käytön lopettaminen onkaan ollut lähestulkoon jokaisella elämän osa-alueella. Se on muuttanut minua ihmisenä ja muovannut elämääni varsin suuresti. En tiedä, olisinko uskaltanut prosessiin edes lähteä, jos olisin etukäteen tiennyt muutoksen mittakaavaa. Ja vaikka muutos on ollut valtavaa, niin voin rehellisesti todeta sen olleen vain ja ainoastaan positiivista!

 

Minua auttoi lopettamisen tukena seuraavat asiat:

• Anna itsellesi aikaa. Muutos ei tapahdu hetkessä.
• Keskity nykyhetkeen. Älä prosessoi liikaa menneitä tai tulevaa, sillä se voi vain lisätä negatiivisuutta, jota tilanne itsessään mahdollisesti jo herättää.
• Et ole velkaa päätöksestäsi kenellekään muulle. Saat kertoa tilanteestasi muille, jos niin haluat. Et ole velvollinen selittämään tekemisiäsi muille. Tämä on sinun elämäsi.
• Tee itsellesi mieluisia asioita!
• Pidä huolta jaksamisesta ja hakeudu ulkopuolisen avun piiriin tilanteen vaatiessa. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta.
• Kiitä itseäsi. Päätös on suuri ja kertoo arvostuksesta itseäsi kohtaan.